Heips! :) Pahoittelut suht laaduttomista kuvista ja tekstistä näin etukäteen. Mie oon koettanu toipua kavereiden eilisistä synttäreistä, vähän huonolla menestyksellä... :D Siellä oli tarjolla maailman parhaita pikkupizzoja, ne oli tehty joulutorttutaikinasta (?!) täytteenä fetaa ja tomaattia <3 Nam! Koeviikko on puolivälissä ja lukuinto taas jossain missä sen ei pitäis olla. Eli poissa. MNF oli ihan kiva, vietettii rento viikonloppu. Audile ja Good Weather Forecast veti tosi hyvin! Bailattii kunnolla pitkäst aikaa ;) Onnistuin jotenkin hankkimaan jälkimmäisten bändipaidan..
Onneks oltii tänä vuonna normaaleina liikentees :)
Pikku nälkä yllättinii tehtii viikon keno
Joo ei miul nyt muuta, adios myöhemmin sit fiksumpien asioiden äärelle!
Muistelen yhä kuinka noin puolitoista vuotta sitten eräänä kesäpäivänä ihan vahingossa ihastuin. En ole tuntenut mitään yhtä pyyteetöntä ja viatonta sen jälkeen.
Sekaannuin myöhemmin aivan väärään ihmiseen. Olemassaoleva rakkauteni alkoi palaa loppuun samalla kun sytytin ensimmäisen savukkeeni. Joku pitäisi minusta. Minusta, ihmisestä joka varoi jokaista henkäystään kuin peura ajovaloissa. Joka nöyrtyi muiden edessä hyvittääkseen olemassaolonsa. Tällainen epäonnistunut taakka sai tilaisuuden antaa kaikkensa yhtä ihmistä varten. Ensihuuman jälkeen olin koukussa. Rakkaus muuttui suoritukseksi. Olinko todella niin sokea? Kuinka se olinkin aina minä joka sai aikaan kaikki virheet. Hän oli täydellinen. Niin helppoa oli huijata hyväuskoista. Se tunne, kun näytät haavoittuvimmat puolet itsestäsi ja toinen vain leikkii, kunnes "en voikaa leikkii sun kaa ku et ollu sellanen mitä kuvittelin". Meidän perheessä aikuiset ei rakastaneet toisiaan. Pikkutytölle parisuhteen malli oli viina, lääkkeet ja kyyneleet. Silti se jaksoi aina uskoa. Joskus se löytäisi oman prinssin ja eläisi onnellisena. Sisimmässäni tiesin, etten ansaitsisi olla rakkauden kohteena. Joka päivä pyristelin eteenpäin siivet maahan tallottuina. En ymmärtänyt kuinka väärä tapa se oli rakastaa. Jälleen olin alistunut miellyttämään. En ollut enää rakastaja, pikemminkin palvelija. Syyttää sitten toista, kun on itse sallinut kaiken sen kohtelun.
Nykyään olen kuitenkin saanut toivoni takaisin rakkauden suhteen. En enää koskaan unohda ystäviäni, jotka kantoivat ja nostivat minut pohjalta. Monesti vuosien varrella. Olen kiitollinen ihmiselle, joka pelasti kykyni rakastaa. Olin vannonut, etten koskaan rakastuisi. Olin niin katkera. Ehkä olen vieläkin. Minun on vaikea hyväksyä, etten voi luottaa ihmisiin kevein sydämin kuin vasta ajan kanssa. Löysin kuitenkin jotain mistä olin unelmoinut. Ihmisen, jonka rakkaus ei muuttuisi vihaksi. Tiedän olevani sen arvoinen.
Miullapa on tän viikon opiskelut paketissa ja huomen suuntana Turku! ;) On taas se aika vuodesta kun vajavainen isospoppoo lähtee popittamaan Juha Tapiota Maata Näkyvissä -festareille. Ainoana harmina, ettei LZ7 kuulemma olis siellä tällä kertaa... Miulla ei ole oikein inspiraatiota panostaa edes pakkaamiseen, niin en siellä varmaan paljoo kuvaile. Tärkeintä on kuitenkin pitää hauskaa vaikka näyttäis ojanpohjan pulsulta!
Random kuva viime vuoden festareilta :D
Ja sit muita jutskia:
Shine bright like a diamond right ;)
Mixed hair!
Omnomnom pinaattisalaattia
Pinaattia leivällä
Hahaah en pari viikkoa takaperin kerenny ottaa hyvää kuvaa halloween pippaloiden "asusta", mut pää sentää löytyy!
Hauskoja viikonloppuja❤;)
maanantai 5. marraskuuta 2012
"Vesi peittää minut. Se on ihan mustaa. Se peittää minut enkä minä saa henkeä ja Carol alkaa itkeä enemmän, koska se tietää, että minä hukun kohta. Ja minä olen yltäpäältä vedessä ja minä yritän pyristellä pois, mutta minä en pysty. Minä hukun. Minä en pääse pois. Minä en pysty auttamaan ketään. Minä en pysty auttamaan Carolia. Minä en pysty auttamaan itseäni."
- -
"Se järvi odottaa siellä jossain, ja jos minä näen sen, niin minä hukun siihen."
Charity siirtyi selästäni kiinni kylkeeni. Hän ojensi kätensä ja kosketti Keviniä. "Älä sure, Kevin", hän sanoi.
"Minullakin on semmoinen järvi minun sisällä. Semmoinen on varmaan kaikilla."
