perjantai 27. joulukuuta 2013

Aamukahvitupakka iltakahdeksalta


Hengitän syvään viileää ilmaa ja suljen silmät. Seison kalliolla tuuli hiuksilla leikitellen. Joskus katselen yli kaupungin, joskus taivaan tähtiä. Päivän kohokohta on b-rapun edessä, kadun puolella.



weheartit.com

torstai 26. joulukuuta 2013

Älä lue tätä, jos vielä tykkäät miusta (varastin kuvia netistä)


Tiiättekö ne aamut, ku ei vaan jaksaisi nousta ylös. Kun koko maailma painaa syvemmälle sänkyyn. Kun silmät on niin väsyneet nukkumisesta että niitä koskee. Sitten vain pakottautuu nousemaan koska on pakko tehdä jotain, on luvannut olla jossain. Suihku ei virkistä, aamupala ei maistu.


Olen silti hyvin ylpeä että raahasin itseni pois peiton uumenista. Kiitos ihmisille, jotka vielä jaksavat kutsua miuta aktiviteetteihin mukaan. Vaikka harvoin nauran ja viihdyn, yhä useammin vain ahdistun. Pitäisi olla armollinen itselleen, sanovat. Sitten ei miuta näkyisi enää missään. Ihmettelette vielä miksi tulen kylään kun olette jo nukkumassa, miksi keksin turhia päättömiä ideoita. En voi rauhoittua ja nauttia tyytyväisenä omasta seurastani.



Miun ainoa päämäärä oli päästä pois kotoa painostavasta ilmapiiristä. Nyt en osaa olla vapaa kun vihdoin voisin. Liikaa valtaa, vaihtoehtoja ja valintoja. Kukaan ei sano puolestani miten pitäisi tehdä ja ajatella. Kuinka voin löytää itseni kaikkien luomieni roolien seasta? Miulla ei ole mitään paikkaa, missä tuntisin oloni hyväksi. Kun kaikki möröt on häädetty sängyn alta, eikä ole mitään mitä vastaan taistella, olo on suorastaan merkityksetön. Tätäkö tämä sitten on, nytkö olen onnellinen?


Miuta pelottaa miten pärjään kun koulu loppuu. Niin paljon aikaa. Ei enää uloslähtemisen pakkoa.
Edes alkoholi ei tuo samaa helpotusta kuin ennen. Tyhjyys ei katoa.
Miten mie aiemmin pystyin kannustamaan itteäni. Joka kerta sitä vajosi vain vähän alemmas.



Cigarettes
As a child I didn’t understand the point of cigarettes.
Or why people would do things they knew would hurt them
That was before I learned how comforting it can be
To die a little inside. 
Now I’m 21 years old
Living on my own
And I still feel like running away from home.
I hate the world I am living in
Sometimes it’s better to set fire to my insides
And just burn up all the feelings.

^Joku oli tiivistäny miun ajatukset!



























Voisitko herätä miun puolesta huomenna?




keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Oot sie ujo?


Pieni ihmisrukka istuu kirkossa jouluyön messussa. Takarivin nurkassa, penkin päässä vanhuksesta. Kuulee papin saarnaavan jouluevankeliumia, osaten ulkoa jokaisen kohdan. Ei näe alttarille, edessä istuvat iloiset rouvat rupattelevat. Kuoro laulaa kauniisti. Lapsi lakkaa itkemästä. Ei koskaan lausu ääneen uskontunnustuksen ensimmäistä virkettä. Rakas ystävä on jakamassa ensimmäistä kertaa ehtoollista. Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu, Eerika. Sehän sujui kuin vanhasta tottumuksesta. Hämillinen hymynkare ja ristinmerkki. Yhtyy lauluun koko sydämestään, lähes kuulumattomalla äänellään. Siirtää tuohuksen liekin vanhukselle. Nuorukainen kyllästyy vanhuksen vapiseviin käsiin ja ottaa tulen kynttilästä. Jumalalle kunnia. Koko seurakunta jää seisomaan. Kynttilämeri soljuu yksitellen albapukuisten muodostaman käytävän läpi. Katse lattiaan. Tutut tulevat halaamaan. Hyvää joulua. Lähdetään abc:lle. Lol, ok! Naurua, tuikkivia silmiä. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Savuke huulilla päivän tauon jälkeen, kuulokkeissa Kolmas Nainen.
Kyllä elämä on ihanaa.



tiistai 24. joulukuuta 2013

...


Kun Jumala kuudentena päivänä loi ihmisen,
hän oli jo aivan näännyksissä
eikä tomu muuttunut hänen käsissään elämäksi 
niin kuin se oli muuttunut hänen ollessaan voimissaan 
ja luodessaan valon, kasvit ja eläimet.
Hänen täytyi antaa tekohengitystä tomulle
ennen kuin se alkoi jotenkuten pihistä
eikä siitä koskaan tullut mitään kunnollista luomusta,
ei sellaista itsestäänselvää voimakasta olemista 
niin kuin kasvien ja eläinten.
Jumala oli hyvin tyytymätön itseensä 
ja rangaistakseen kyvyttömyyttään 
hän nimesi tämän viimeisen tekonsa omaksi kuvakseen.
Näin rujo minä todellisuudessa olen, hän ajatteli.
Ja hänen oli käytävä lepäämään.


-Eeva Kilpi

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulumieli missä olet


Onks joulu jo ylihuomenna? En näköjään viitsinyt kirjoittaa mitään jouluista viime vuonnakaan. Tänään kiskoin itteni ylös ja siivoilin vähän. Projekti on aika toivoton, koska tuntuu että tavaraa vain löytyy vaikka heittäisi puolet omaisuudesta pihalle. Kohta oikeasti toteutan sen ja armottomasti viskaan kaiken ulos ikkunasta.
Lahjat pitäisi paketoida, kaupassa käydä ja kortit tehdä. En tietenkään postita mitään, sillä en ikinä ole ajoissa. Menen sitten aatoksi äidin luo. Kovasti olen koettanut nostaa tunnelmaa joululauluilla ja riisipuurolla. Tänä jouluna ei taida olla taikaa. Joulukalenteri -rassukka on avattu osittain. Ensimmäistä kertaa lahjojen ostaminen tuntui todella tukalalta.Väenpaljous ahdisti kitsastelevaa saituria. Lymyilin piilossa pukilta samalla kun puikin joulutorin laitamia pakoon jouluntoivotuksia ja iloisia hymyjä.
Pian olen luovinut läpi sen ajan vuodesta, jolloin on pakko olla pirteä ja onnellinen. Joulumieli on ihana asia ja ajatuksena kaunis, mutta miuta se jostain syystä karttaa. Tokaisin jopa, että miksei jokainen voi ostaa itselleen mitä haluaa lahjojen sijaan. Mie en ainakaan ansaitsisi niitä paketteja. Kohta se uusivuosikin pyörähtää käyntiin uusine kujeineen. Hohhoijaa. Mustaa joulua vaan kaikille. Veiskö joku miut kaakaolle jouluvalojen tuikkeeseen?


Jouluisia kuvia miusta historian havinoista!!:

Näyttääpi vuodentakaiselta juhlapäivältä
Pari vuotta sitte :D:D samaisessa sohvassa jälleen
Joulu? Voiko sen syödä?
Tässä edustan mielestäni parhaiten
:3
Tää ei kuulu aiheesee mut miun pikku peto
on kasvanu nii hurjasti <3
xx, toivottavasti en masentanut teitä

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tätä tänään



Varoitan heti olevani kapeakatseinen ja suvaitsematon vinkuja-feministi, mutta onhan kehitykseni vinoutunut jo oidipaalivaiheessa. Tai ehkä olen mieleltäni jumittunut latenssivaiheeseen. Puoli valtakuntaa ja prinsessa jonkinlaisesta "...mutta haluan miehen" -vastauksesta varoittavasta tutkasta. Niin ihania olentoja! Heidän kanssaan voi apinoida kunhan eivät lumoa kaikkia naisia itselleen. Pitäisi katsoa peiliin ja alkaa hyväksyä ihmisten mieltymys samalla lailla kuin he hyväksyy miut. Voisin muuttaa autiolle saarelle työstämään tätä aatetta, ettei aina tarvitsisi turhautua. Pitäisikö itsekin jatkaa uroiden jahtaamista niin johan seuraa löytyisi. Toisaalta,eräs ystävänikin on aikamoinen miesmagneetti. Ehkä asiat toimivat aivan päinvastoin kuin haluaisi.
Kuulostan epätoivoiselta ja epätoivoisia ovat mietteeni itseni muuttamisesta ja itseni kanssa elämisestä. Eihän sitä mielitiettyä hakemalla löydy, taivaalta tipahtaa mokoma kun aika on oikea. Samaisia fiiliksiä kellään? Ai et edes ymmärtänyt? Hyvä. Mistä ne toiset kaivaa kaltaisensa?


Rakas joulupukki, kiltti en ole ollut koskaan mutta laita vaikka tonttutyttö pakettiin



maanantai 18. marraskuuta 2013

Little Things


Tän päivän postaus Bling of My Lifessa oli nii ihana että teki mieli iteki kirjotella jotai mukavii asioita. Tänää oli itelläkii aika ihana päivä, vaikka oonki iha väsy Maata Näkyvissä -festariviikonlopun jäljiltä!

-Ensinnäkii ihana ilma, ku paisto aurinko ja taivas oli niin kaunis.
-Oli hauskaa pitää ruotsinesitelmää, ku en ite ymmärtäny siit mitää!
-Ostin käsisaippuan, mikä tuoksuu samalta ku äidin luona saunan pesuhuoneessa. Se lämmittää sytäntä.
-Ku piipahin töissä, siel oli aivan ihastuttava ja valloittava vartija! Toivoin etten ois taas nähny sitä, koska
hänen hymy ja olemus on nii lämmin et häkellyn totaalisesti. :D
-Salkkarijakso oli aivan hulvaton Ullineen ja hellurei ja hellät tunteet!
-Tajusin mite hyvä LZ7:nin uusin levy onkaan <3
-Heitin kaverin aamul kouluu ja tuli jotekii tarpeelline olo iha pienestä :)
-Oli kivaa tehä jumppaa vaik toivon et sälekaihtimet oli nii päi ettei naapurit nähny XD
-Ostin kans työpaikalt halpaa ruokaa ja ilostuin ku löysin kaverin lahjaaki kivan osan ;)
-Sain käyttää kaverin ultramariinin sinistä pipoo! Paras ikin 5/5

Festareist sit löpötystä myöhemmi, puss och kram! <3


Näyttääpäs koneeni kärsineeltä

tiistai 5. marraskuuta 2013

Tämmöne perus pupina



Mie vähä lupailin ask.fm:ssä et olisin kirjustanu sunnuntaina mut uppouduin Simsii eikä eile ollu konetta käytös, nii jos nytte jotai selostusta turhailis tänne.

Viikonloppu oli iha muksava. Perjantaina abipäivänä käytii tutustumassa yliopistoon ja ammattikorkeesee. Innostuin jälkimmäises käyä kuuntelees esittelyjä vaik ois saanu lähtee kotii. Esim restonomi ja sosionomi kuulosti kiinnostavilt ammateilta. Haluun baarimikoks ja oppii heittelee pulloi (sillee hienosti ei seinille)! Ihastelin tosi paljon myös kauppista ja markkinointi juttuja, vaikkei miul sinne ois mahollisuuksii :D Se vaa vaikuttaa nii siistiltä! Miun intoilu loppu toisaalt lyhyee, ku kävin viimesenä yksinäni kyselee sosionomi juttui enkä aluks tienny minne mennä ja alko uus paikka ahistaa. Koitin sit iha punasena ottaa selvää ku tyttö selitti lapsii erikoistumisesta ja miul meni ainaki puolet ohi. Jäi vähä epäonnistunu fiilis et miten ikinä tuun sopeutuu uutee opiskelupaikkaa, ku alan jopa vihdoi tottuu lukioon. :D

Noh, se siitä, perjantai-ilta oliki piristävä ku hengailtii porukalla Emskulla saunomisen ja leffan merkeissä. Oisin halunnu mennä Night of living pictures:ii mut oisin varmaa kiitäny ulos ekan leffan alussa. Siwan myyjä oli iha pokerface vaik haettii saunakaljat pyyhkeet pääs. :( Ehkä kaikki halloween hörhöilijät oli turruttanu sen. Lauantaina taas lähettii viihteelle Ainon ja Ansbun kaa (lol näit lempinimii). Aino kehu et miun pianonsoitto kuulostaa paremmalt ku aikasemmi. <3 Karaokessa ulvottiin kauniisti ja olin sitte yötä Ainolla ja sunnuntain väsäiltii aevan ehanaa pannukakkua. Siinä tärkeimmät yksityiskohat.

Eile ja tänää oon tuskaisesti taistellu miun lävistyskorun kaa. Haluisin vaihtaa tän renkaasee ja koht spiraalii ku se postista tupsahtaa, mut eihän tää lähe millään pois. Joutunen nielee ylpeyteni ja pyytää apua lävistäjältä. Tää ei oo kyl ollu sitä aikaa minkä pitäis parantua nii saisin moitteita..

Mutta miepä voisin tehä kohta Miisan antaman haasteen!


Coolest thing evah

(ai joo, viittaa siis siihe ku meiän koulu oli remontissa
ja rämmittii loskassa ympäri kaupunkia
Aktivan ruuan kutsu nenässämme)

       xx

tiistai 29. lokakuuta 2013

Pian sua tulee vastaan joku joka kaiken tajuu



Tässäpä taas jäsenneltyä juttua ku halolla piähän lyödyltä.

Olen hieman päässyt murheistani tulevan suhteen. Ei sillä oikeastaan ole väliä minne päädyn. Jokainen kohtaamani ihminen vaikuttaa miun elämään jollain tavalla, vaikken sitä tajuaisikaan. Kaikki pienet sanat, teot ja valinnat suuntaa elämää jollekin tielle. Kuinka oikea se on, en tiedä, onko se sellainen kuin suunnittelen, tuskin.
Harmistun, jos kadotan vitosen matkalla baariin, mutta joku voi löytää sen ja päästä bussilla kotiin. Tai ehkä sen löytäjä tulee samaisessa baarissa tarjoamaan drinksun, ja saan omani takaisin. Se voi myös vettyä lätäkössä ja unohtua sille tielleen.

Olen monesti koettanut olla miettimättä tällaisia asioita. Onhan elo paljon hauskempaa kun voi heittäytyä hetkeen eikä vaivata päätä kaikenmaailman joutavuuksilla. Aina päädyn kuitenkin takaisin ajatusteni äärelle.
Ihmisillä on kummallinen tarve etsiä syitä ja uskoa johonkin suurempaan. Tuntea olevansa merkityksellinen. Hassua, miksei itselleen riitä sellaisena kuin on. Jos riittäisi, mihin enää voisi pyrkiä?

Omat tunteet ei oo kellekään muulle tosia (tää taitaa olla biisistä). Sisäistin vasta jokin aika sitten, että joka ikinen yksittäinen ihminen näkee maailman eri tavalla omasta perspektiivistään. Ei ole olemassa normaalia tai epänormaalia. Muut ihmiset eivät olet vain suuri massa, johon pitäisi mukautua. Aloin ymmärtää, että esimerkiksi menestyvä lääkäri, julkisuuden henkilö tai vaikkapa miuta hoitanut psykologi on samalla tavalla tavallinen ihminen kuin miekin. Masennuin, sillä rinnastin omaa maailmankuvaani heidän tapaansa nähdä asioita. Ei kukaan olekaan upea yli-ihminen, joka tietäisi kaikesta kaiken ja osaisi auttaa. Näen kuitenkin heidät vain ulkopuolelta, joten en voi olettaa mitään heidän sisäisestä maailmastaan.

Toisinaan turhauttaa, etten kerta kaikkiaan pysty kuvittelemaan itseäni muiden asemaan, sillä kaikki yksilölliset muistot, kokemukset ja tunteet puuttuvat. Intuitiivisena ja herkkänä luulin ymmärtäväni ihmisiä, mutta olenkin vasta ottamassa ensiaskelia.
Miuta hämmentää ihmiset, joiden kanssa tuntuu selvä yhteys. Sanaton viestintä käy hyvin yks yhteen. Tapahtuu näiden ihmisten kanssa mitä tahansa, en usko että he voivat kadota elämästä kokonaan. Sitten on niitä, joita ei vain ymmärrä, vaikka pölpöttäisi päivät läpeensä yhdessä.

Ja taas voisin jatkaa loputtomiin, mutta ehkä sitten ensi kerralla, muuten miun ajatusmaailman sanoiksi pukeminen menee niin utopistiseksi että harva sen tavoittaa.



XD That's the spirit!

maanantai 28. lokakuuta 2013

I can't create anything beautiful


Asioita, jotka tuoksuu hyvälle:

-kahvi
-kissat
-hiukset
-vohveli
-pienet lapset
-uuden kirjan sivut
-ilma sateen jälkeen
-..tai pakkasella
-..tai aamulla
-koivu
-joulu
-pulla
-..mummola
-maaseutu
-bensiini
-savu
-hampurilaisen sämpylä
-vanilja






Yksinasumisen huono puoli:
kukaan ei huomaa, jos et tule kotiin.

torstai 24. lokakuuta 2013

Look into my eyes, it's where my demons hide (Lissää avautumista)




Oletko lyönyt ketään? Tuntuiko se hyvältä? Olisitko halunnut jatkaa? Kyllä, kyllä ja kyllä. Kuinka moni oikeasti hakkaa ihmisiä, vaikka olisikin sellainen olo?

Jos olisin mies, toimintaani ei ehkä kritisoitaisi niin pahasti. Väkivaltahan ei koskaan ole ratkaisu. Se vain tuo niin hemmetin hyvän fiiliksen. Olen ollut onnekas, eikä kukaan ole (vielä) pahoinpidellyt miuta. En todellakaan tiedä miltä tuntuu tulla lyödyksi. Vihaisena miun on hyvin vaikea kontrolloida itseäni. Olen kuulemma pelottava. En halua olla sitä. Se on oikeasti kuin peto vapautuisi sisältä. Miksei kukaan koskaan halua tapella, miksi joku aina estää miut? En osaa puolustaa itseäni millään muulla tavalla kuin nyrkkiä kohottamalla.

Pahinta on se, ettei miulle tule minkäänlaista huonoa omaatuntoa. En selittäisi koko asiasta, ellei kukaan olisi kauhistellut käytöstäni. Mie olen pahoillani, ainakin näennäisesti. Yritän oikeasti olla ja yritän lopettaa. Jos miut päästää pidemmälle, en voi vastata seurauksista.

Aggressiivisen puolen miusta on onneksi nähnyt vasta harva. Haluaako joku masokisti koettaa auttaa tän kanssa? Normaalisti olen rauhallinen enkä ärsyynny helposti. Miut nähdessään ei tarvitse puikkia pakoon, en ole edes kovin voimakas. Kuulostaako tää stoori liian liioitellulta, vai onko väkivaltaisuuteen taipuvaisuus oikeasti vakavaa? Olisin kiitollinen jaetuista ajatuksista ja kokemuksista.



tiistai 15. lokakuuta 2013

Mää


Sain ihanat lakanat tädiltä <3
Otin reijän naamaan.
...
Hankin uuden puhelimen.
Päätin että on sopiva aika aloittaa joulunvietto.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Rage


Se tunne kun löytää ihanan ihmisen ja tajuaa että se on kiinnostunu miehistä. Jumav*tunlauta.


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Krapulaista jorinaa


Mie onnistuin eile hajottaa puhelimen näytön sillee et se on nyt iha violetti. Oli ihan mukava ilta, vaikkei alkomahooli piristäny mieltä melkee ollenkaa. Tosi lagisen päivän päätteeksi päätin purkaa ajatuksia. Arvostan tosi paljon sitä ku jaksat lukee miun juttuja.
Kaikki tuntuu taas niin turhalta. Ihmisten kanssa haluaisi puhua asioista ihan kunnolla, mutta harvoin kukaan viitsii. Miksen voinut syntyä tyhjäpäiseksi tampioksi kelle riittää asiat just niin kun ne on?
Odotan huimaa suosiota ja kannanottoja mielipiteilleni.

Tuntuuko oikeasti kenestäkään elämä helpolta ja selkeältä? Epäilen vahvasti. Mie oon aina koettanut mukautua muiden toiveisiin ja vääränmalliseen muottiin. Tiesin mitä psykiatrit miun testeiltä odotti ja koetin välttää kaikkea synkkää tai normaalista poikkeavaa, vaikka se olisikin ollut oikea ajatukseni. En voinut saada diagnoosia masennuksesta, sillä se olisi ollut liian vaikeaa perheelleni. En ymmärrä mitä miun hyödytti pyristellä yksinään, se oli pelkästään turhauttavaa.
Olin sitä paitsi vastuussa äidistäni ja hänen vakavasta masennuksestaan. Mukava sairaus meillä suvussa. Vannoin itselleni, etten joudu samanlaiseen tilaan.

Salasin kaiken ulkopuolisilta, selvähän se oli. Kieltäydyin kavereiden kutsuista jotta voisin käydä koulun jälkeen osastolla äidin luona. Se ei tuntunut mitenkään erilaiselta kuin muidenkaan lasten elämä. Mie oon ollut suurimman osan lyhyestä ajastani täällä jotenkin tekemisissä psykologien ja sen kaltaisen ympäristön kanssa (olipas epämääräisesti sanottu). Uskon että niin on moni muukin, mutta se ei tule puheeksi.
Se toi turvaa miulle. Tutut ihmiset ja aina yhtä kilttejä. Vanhempien ero oli pelkkä helpotus riitaisalle perheellemme, vaikka sen takia jouduinkin tutkimuksiin. Oireilin vahvasti kuulemalla ja näkemällä asioita mitä muut eivät. Se oli  pelottavaa. Kuolema oli koko ajan läsnä harhoissani. Äitini kuitenkin jaksoi onneksi pitää miusta huolta ja pistää miut hoitoon. Pelkään vielä nykyäänkin, että sama ongelma palaisi. Tarkistan välillä varmuuden vuoksi, ettei asunnossani ole ketään ylimääräisiä.

Koetin nuorempana pysyä mahdollisimman näkymättömänä ja sopuisana ikäisteni keskuudessa. Kavereiden pilkalle en osannut kuin nauraa vaivaantuneesti. Torjuin ystäväni, koska hän oli kiusattu. Tuntui kuin koko maailma olisi kaatunut päälle, jos jonkun huomio olisikin kiinnittynyt minuun. Pelkäsin kulkea missään, pelkäsin tehdä mitään, pelkäsin puhua mitään. Olin ahdistuksen ympäröimä.

En nykyäänkään pysty olemaan painostavissa tilanteissa. Muutaman kerran miuta on alkanut ahdistaa koulussa ja halusin vain juosta pois, mutta pidin sitkeästi roolia yllä.
Joillekin "tavallinen" elämä ja oleminen on aivan itsestäänselvää, joillekin sen saavuttaminen on ollut todellinen taistelu. Sain olla oma itseni joissakin ihme ryhmissä, johon miuta tungettiin. Kävin viikoittain piirtämässä ja selvittämässä mikä piirrokseni syvempi merkitys oli, tai valokuvaamassa tunteitani.

Hiljattain olen onnistunut käymään läpi vaikeita asioita. Olin kerran diagnosoitu sellaiseksi, etten pystynyt tuottamaan ja ilmentämään vihaa lainkaan. Ei ole onneksi sellaista ongelmaa enää. Mie en ole sama ihminen kuin silloin, olen palannut sellaiseksi kuin aivan pienenä lapsena olin (heh). Uteliaaksi innostuvaksi ailahtelijaksi. Tuntuu niin hyvältä tuntea ja näyttää kaikkia tunteita mitä onkaan olemassa. Jos miuta kiukuttaa niin ärjyn kyllä, jos olen iloinen niin naama punaisena hörötän kaikelle (lol). Muiden mielipiteet toki vaikuttavat, mutta en ole jatkuvasti jännittynyt kuten aiemmin. Niitä tunteita tosiaan on patoutunut niin paljon että tunteilen monen vuodenkin edestä. :D

Tästä tuli nyt tällainen "kun minä olin nuori" -tarina, vaikka pintaraapaisu olikin. Suon itselleni oikeuden olla edes hivenen ylpeä siitä, että olen iha perus muikkeli. Tapahtumien takia kiinnostuin opiskelemaan psykologiaa, jottai ymmärtäisin paremmin itseäni ja esimerkiksi äitini käytöstä. Haluaisin myös auttaa muita vastaavien asioiden parissa kamppailevia ihmisiä. Omista kokemuksista saan viisautta moiseen!

Tän hetkistä lukemistoa
Jos siulla tai kellään tutulla tai tuntemattomallakin on jotain huolia, niin miun kanssa voi tulla juttelemaan tai viestitellä tai mitä vaan (käytinpä paljon tai:ta). Tarvitsen harjoitusta psykologin uralleni. ;) Kannattaa avata suunsa ja puhua rohkeasti, se oikeasti helpottaa pienissäkin asioissa. Kunhan muistaa ettei ole yksin sen ongelman kanssa. Rohkeutta ja voimia vahvistumiseen!


perjantai 4. lokakuuta 2013

Ei kukaa haastanu mut miul on tylsää


Muitten blogeissa on ollu tämmönen ja mie aattelin kirjotella vaa omaksi huviksi ku tänää on sellane fiilis ettei oikee uni tuu.


5 haavetta

1. Olla vapaaehtoistyöntekijänä jossai kehitysmaassa näkemässä "oikeeta elämää"
2. Valmistuu lasten psykologiks
3. Työskennellä esim Lontoossa baarimikkona
4. Mennä naimisiin jonku ihanan naisen kanssa ja kasvattaa pari muksua ihan vaan kaikkien epäilijöiden kiusaks (jonkun lapseni nimen pitää olla Elias)
 5.Saaha elämäntyyli terveellisemmäks ja nauttii siitä




10 asiaa menneisyydestä

1. Kuuntelin vaa iskelmää joskus esimurrosikäsenä
2. Oon käyny kolme kertaa Maata Näkyvissä -festareilla (ja meen aina uuestaan!)
3. Yläasteella ja sitä ennen pelkäsin sosiaalisia tilanteita ja kärsin muuteki mielenterveysongelmista
4. Kaikilla muilla lapsilla oli Babyborn nuket ja miulla vaan ihan tavalline
5. Inhosin kesäkurpitsaa (nykyää rakastan)
6. Piirsin ja valokuvasin tosi paljon
7. Piettiin ala-asteella omii kerhoja esim kaverin autotallissa
8. Opin laskemaan 4-vuotiaana ja miulla oli 10 matikassa (not anymore)
9. Oon pelannu Bakugan pelin läpi pleikalla (jes!!)
10. Tein kans tosi paljon videoita esim esitin pehmoleluilla jotai :D




20 tosiasiaa nykyhetkestä, tai ilmeisesti random asioita miusta

1. Miul on maailman parhaimmat ystävät ja perhe (toki suhteellista tämä)
2. Kyllästyn helposti ja kaipaan muutoksia
3. Oon muutenkin aika tuuliviiri
4. Käyn töissä koulun ohella
5. Tahtoisin koko ajan vastustaa yhteiskuntaa vaikka tiedän olevani naiivi
6. Miun lempikirja on Pikku Prinssi
7. Miun kaverin Lintsiltä miulle voittama nalle on söpöin
8. En tuomitse ihmisiä helpolla
9. Pokémon ja My Little Pony on parhaita (ja opettavaisia)
10. Miulla ei oo silmää muodille ja pukeudun vähä mite sattuu
11. Rakastan kilpailla (jos ei tarvii nähä liikaa vaivaa ja voin voittaa)
12. Huumori (ja viina) auttaa kaikkeen
13. Tykkään riidellä ja testata ihmisiä (mikä ei aina oo hyvä..)
14. Lämpenen hitaasti uusille tuttavuuksille
15. En syö lihaa tai kanaa (kanahan ei ole lihaa)
16. Heittäydyn välillä lapselliseks
17. Rakastan näyttelemistä ja esiintymistä, jos olen varma itsestäni
18. Miulla on navan alla syntymämerkki :D
19. Huolehdin mieluummin muista kuin annan kenenkään huolehtia miusta
20. Aloitan aina lukemaan kaikkia psykologisia kirjoja mutta ne jää kesken
(21. Tykkään katsella elämää vähän värikkäämmistä näkökulmista kuin mitä se onkaan)
(22. Pidän todella paljon itsestäni puhumisesta siksi näitäkin ois voinu tulla loputtomiin)


Vesiselvä juu XD


Tässä on eräs miun vuosien takainen dramaattisen kohtalokas mestariteos :D:D

xx

maanantai 23. syyskuuta 2013

Uskosta



Miksi kuvaan itseäni kun en osaa näyttää ihmiseltä?

Ja niin maanantai ei ollut taaskaan myöhässä. Auringon valo pilkahteli syksyiseltä taivaalta ja Eerika päätti vähentää päihteiden käyttöä.
Koulussa uskonnontunnilla oli tällä kertaa vierailu vapaakirkon tiloihin. Ollaan käyty kiertelemässä kaikenlaisia paikkoja, mutta tämä oli lähimpänä omaa kirkkotottumustani. Eli vapaata yhdessäolemista.
Aiemmin olin todella uskontovastainen, enkä ymmärrä miten ajauduin isoskoulutukseen riparin jälkeen. Ei sitä tule edes ajatelleeksi, että joku voisi luokitella minutkin uskovaiseksi nuoreksi.

Luterilainen kirkko ei ole pahemmin kylpenyt suosiossa viime aikojen Suomessa. Vaikka en heteroksi tunnustaudukaan, ei seurakunnan toiminnassa mukana oleminen ole tuottanut päänvaivaa. Miulle on ihan arkipäivää käydä kirkolla joskus kolmekin kertaa viikossa. Joko vedän kerhoa, kuuntelen kertomuksia jumalasta tai hengailen muuten vain.
Kirkon yläkerran tiloista on muodostunut miulle eräänlainen koti, vaikka kuulostaisi kuinka kliseiseltä tahansa. Aina kun menen nuorteniltaan tai isoskoulutukseen, tiedän että miut hyväksytään juuri omana itsenäni. Miulta ei odoteta mitään suorituksia tai tietynlaista käyttäytymistä, vaan joka kerta joku hihkaisee iloisen vastaanoton kun sinne vaivihkaa pujahdan.


Tsemppailin itteäni hissantunnilla tulevaan hommaan


Outoa tilanteesta tekee sen, etten tiedä missä uskossa olen vai olenko missään. Ei siitä juurikaan puhuta. Elämässä on tärkeää kyseenalaistaa asioita, joten miksei uskoakin? Kirkolla kaikki olettavat minun olevan evankelisluterilaisen opin mukaisessa uskossa, epäilystä ei edes tarvitse ottaa esille. Toisaalta uskon Jeesukseen, toisaalta sielunvaellukseen ja jälleensyntymään, mutta miulle "jumala" on vuoroin kohtalon johdatusta vuoroin epämääräisiä energiavirtoja.

Uskonto on vähän sama kuin kouluruoka. Yleisesti se saa nenät nyrpistymään, mutta siinä eletään sellaisella whatever -meiningillä. Harvoille se tuo todellista iloa, mutta kyseiset henkilöt ovat sitäkin kiitollisempia. Toiset karttavat aivan kokonaan ja jotkut vastustavat vaatimalla muutosta. Ehkä harjoittelen vielä tätä vertauksien keksimistä.

Miun tuntemani uskovaiset ihmiset ovat suvaitsevia, rohkeita ja humoristisia. Varsinkin isoskoulutuksissa raamatusta voi oppia jotain ihan käytännön elämää varten. Kirkolla pääsen miettimään asioita, mitä en muutoin ehdi tai viitsi ajatella. Siellä tuntee, ettei sydäntä painavien asioiden kanssa ole yksin.

Oon erittäin kiitollinen nuorisotoiminnalle ja kaikille ihanille seurakunnan ihmisille, ilman heitä en olis kasvanut samalla lailla ihmisenä.


xx

                                                                        

lauantai 21. syyskuuta 2013

Olen hiprakassa ja bloggaan



Mietin että miksi pidän blogia, sillä tuskin voin kirjoittaa mitään mitä joku ei olisi jo tuonut julki. Elämäni kulkuhan on niin mielenkiintoista. Kuten joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, muutin tämän ulkonäköä pikkuisen. Olen niin angstinen sielu loppujen lopuksi ettei sellainen söpöily sopinut teemaan.
Elelen tätä nykyä omassa luolassani erään kissapedon kanssa. Palloilen edelleen kämpän ja entisen kodin välillä, mutta jos tämä kohta vakiintuisi.

Käytiin Lintsillä yks päivä ja oli iha mahottoman hauskaa! Ei niit laitteit kyl kestä samal tavalla ku vanhaks elää. Kaverin synttäreitäkin juhlittii täällä miun luona. Sain kuulla että "tykkään ilmeisesti kissoista ja 1D:stä". Ihanaa että se on niin ilmeistä.

Lukaalini valtias Harry <3
Tää on kyl ihan lemppari :D Noinhan kaikkien pitäis saada innostua pienestä!


Tää oli tällainen "en ole erakoitunut Siperiaan" -postaus. Miulla on niin loistavia ajatuksia, joita en saa koskaan puettua sanoiksi. Ehkä joskus! Ja kamerakin on taas palannut kuvioihin.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Asennevamma




Ironista, mihin se miun motivaatio katos (taas).




Abivuosi on sitten alkanut. Vihdoin kun käsitin, ettei lukio ole miun paikka, pitäisi alkaa opiskella ihan tosissaan. Nukuin huonosti ja ketutti enemmä ku mikään nousta kouluun. Maanantaina vähän juhlistettiin tätä itse paholaisen tapahtumaa, mistä seurasi ei-niin-hohdokas olo, mutta oli se sen arvoista. En ala sen suurempia pahoittelemaan, jos (älä mene lukioon) vali(s)tukseni kuulostaa liioitellulta.

Eniten ärsyttää, ettei kukaan voi auttaa tällaisissa asioissa. Tajusin että se juuri on miun ongelma. Kaikki pitää tehdä aina itse eikä koskaan pyytää apua. Miksen vaan vaihda opiskelupaikkaa, miksen pänttää kirjoja pikkutunneille, miksi annan lahjani valua hukkaan?

Koko koulunkäynti on muuttunut miulle ongelmaksi. En viihdy suuressa ihmisvilinässä tai paikallani monta tuntia päivässä. Teen asioita mielummin käsilläni kuin aivoillani (minkä varmasti huomaa). Tahdon olla esillä mutta en huomiota herättävästi. Haluan tulla toimeen ihmisten kanssa, toisaalta en jaksaisi mukautua. Miun ristiriitainen luonne ei sovi koulumaailman rooliasetteluihin. Pyrin pysymään näkymättömissä janoten samalla suurta kunniaa ja mainetta.

Jos miulla ois kanttia osoittaisin mielipiteeni kaikille avoimesti. Toisaalta en voi syyttää tilanteesta muita kuin itseäni. Pään sisällähän nää kaikki jutut pyörii. Koulu on ihanaa, huraa. Vain asennetta muuttamalla ongelma on ratkaistu. :)


Tekstin täytyy aina olla vaikuttava. Toivottavasti herätän vastenmielisyyttä.


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Motivaatiota



Moikkis!

Mie oon ollu taas kipeenä ja liikunta on jääny aika vähille. Mielessä polttelee jo ihana juoksulenkki tai salireeni, ja jalatkin on kipeät vain tekemättömyyden takia. Liikkuminen on tuonut miulle hirveästi lisää iloa elämään! En tajua miten huonossa kunnossa on joskus voinut olla. Harrastin aiemmin tennistä, mutta muu urheilu puuttui, enkä tainnut olla edes peruskunnon tasolla. Erään ystävän onnistunut laihdutus motivoi miuta entisestään löntystelemään hikihatussa. Kyseinen ystävä myös kannustaa miuta todella paljon, ihan kuin oma personal trainer. Alku oli aivan kamalaa, mutta sen korvasi tunne, kun ensimmäistä kertaa jaksoi juosta tunnin putkeen. Kaikista eniten nautin tanssimisesta, mitä en enää harrastuksena tee, mutta ryhmäliikuntatunnit ajavat lähes saman asian. Tahtoisin kokeilla uusia lajeja esim. nyrkkeilyä ihan jonkun osaavamman henkilön avustuksella.



Ajeltiin yks päivä Imatralle harjoittelumielessä, ja silmät kiiluen suuntasin Intersportin aleen! Mie vaa rakastan urheiluvaatteita. Nuille kolmelle merkille olen yleensä uskollinen (eikö me kaikki?). Ihastuttavin rahantuhlaus kohde oli Puman juoksutakki.


Tästä aiheesta tulen kirjoittelemaan varmaan enemmänkin, mutta alkaa jo uni tulla silmään. Toivon aivan mahtavia juoksuilmoja, sillä vaaterahoilla olisi voinut ladata salikortin... Ehkä miusta tulee joskus vielä urheilija!


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kesäkuumat


Terve!

Kauheen nopeesti on taas aika vierähtäny. Parilla riparilla höntsäilin isosena ja juhlin oikee olan takaa! 18-v synttärit oli tässä muutama viikko sitten, kaveri oli järkännyt aivan mahtavat pippalot. Ei tää elo niin radikaalisti ole muuttunut, vaikka aika hienolta tuntuukin. Eilen oli inssi, joka onneks meni niukin naukin läpi!! Liikenteessä ei tästä lähin oo turvallista...





Äiti on paras :)

Tarkotus oli ostaa halpoi irtokarkkeja, mut kerranha Filmtown vaa lopettaa...

Tämä koska truu jonne
Pakollinen todistesiitäettäolen18vsiideripissis-kuva, johon sisältyy ruokaa ja riisutut vaatteet ja se, että olen ollut rannalla. Ei mitään lisättävää


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Tarvehankintapäivä


Moikka!
Nyt teen jotain tosi epätavallista ja laitan useempia kuvia jutskuista mitä ostin. Pitkästä aikaa käytii shoppailemassa! En onneks ostanu kauppoja tyhjäks vaikka aluks sellanen tavoite oli. ;) Sunny's:illä oli tooosi ihana fakkusortsihaalari, mis oli rusetteja ja englannin lippu! Ehkä myöhemmin käyn hakee sen itelleni...
Sellasen salapoliisitehtävän kuitenkin annan etten kerro mistä nää roippeeni hankin.


Miun pakettiki tuli postissa! Toi paita oli niin siisti, alessa vielä


Niit päivii varte ku haluun näyttää banaanilta

Varmaa maailman söpöimmät bikinit ja kaulakoru <3



Puspus!