Moments

Shut the door
Turn the light off
I wanna be with you
I wanna feel your love
I wanna lay beside you
I cannot hide this
Even though I try
Heart beats harder
Time escapes me
Trembling hands touch skin
It makes this harder
And the tears stream down my face

If we could only have this life for one more day
If we could only turn back time

You know I'll be your life
Your voice
Your reason to be
My love, my heart
Is breathing for this
Moment in time
I'll find the words to say
Before you leave me today

Close the door
Throw the key
Don't wanna be reminded
Don't wanna be seen
Don't wanna be without you
My judgement's clouded
Like tonights night sky

Hands are silent
Voice is numb
Trying to scream out my lungs
It makes this harder
And the tears stream down my face
As I feel myself fall,
Make a joke of it all

One Direction - Moments

It gets a little sweeter

Haudii!
Yllättävän pohdiskelu sävytteisiä miun viimeisimmät postailut. Nyt kevätauringon herätellessä tätä jöröä kohmeesta alkaa ilokas keveän sielun tuotoksen kausi! Hiihtolomaa viettelen rouheisen ruisleivän voimin.
Mie oon kuunnellu varmaa 75% musiikista One Directionia! On ne pojat vaan niin valloittavia. <3
Wanhojen tanssitkin oli ja meni, olisin voinut tottua moiseen prinsessakohteluun. Rakastan esiintymistä, jos tiedän että osaan jotain. Se on niin mahtava tunne! Tällainen ujotus ei kuitenkaan punastelua säästellyt.
Huomaa että olen panostanut äidinkielessä, kun tekstini on näin älyllisen jaksotettua.

Lukio 2 lk.

Pisteet kouluruoalle!! (nii mikä loma)

Siinä kiteytettynä tämä ajan kuluvuus, tajusin muuten että isoseksi ryhtyminen oli ehkä yks viisaimmista päätöksistä miun elämässä! Ripareilla tulee aina ajateltua asioita ihan eri tavalla kuin normaalisti, ja tutustuu ihan parhaisiin ihmisiin. Tuli mieleen tuosta kuvasta rukoushelmet ranteessa.
Menen tästä jäsentelemään aatoksiani, ceeya next time!

Weightless Cloud

Miten miun pitäisi elää? Kuinka eri silmin kuin muut näen tämän maailman?

Puhutaan kavereiden kanssa tulevaisuudesta ja mihin lähdetään opiskelemaan. Tuntuu kuin asiat vain menis eteenpäin ilman että voi itse tehdä mitään. Löydänkö itseni pänttäämästä kuin hullu vai täysin tuuliajolta?

Mistä ne kaikki laulut kertoo? Ihmisillä kuuluisi olla vahvoja tunteita toisiaan kohtaan. Koen asioita, mutta ne vain sivuavat omaa elämääni. Kuinka punoa sellaisesta muistoja? En pääse niin lähelle kuin haluaisin. Voiko oikeasti muodostua elinikäinen side ihmisten välille? Ovatko suuret tunteet tosia?

Arjen kuuluukin olla harmaata, sanovat. Olen drama queen jos tulkitsen tapahtumia täydellä sydämellä. Joskus haluaisin vain kertoa kaikille kuinka paljon rakastan. Toisinaan kerronkin, mutta se unohtuu pian muiden asioiden sekaan. Joka päivä täytyy suorittaa erinäisiä tekoja ollakseen kelvollinen. En tiedä enää edes kuinka nauttia elämästä ilman suunniteltua aikataulua. Tällaistako elämäni tulee olemaan? Kuinka opin toteuttamaan itseäni sellaisena kuin olen?

Tuntuu, että miusta on paljon suurempaan kuin valmiiksi kaavoitettuun ohjelmaan. Ehkä ei pitäisi etsiä niitä mahtavia tekoja tai sanoja. Pelkään osoittaa välittäväni. En tahdo vain suorituksia suoritusten perään. Tahdon tuntea hetken kerrallaan. Tahdon unelmoida ja haaveilla. Tahdon tehdä elokuvien tyhmistä kliseistä totta. 

En osaa kuvailla ajattelutapaani tarpeeksi. Toivon ihmisten saavan nauttia elämästään kuten jokainen parhaakseen kokee.

❤