How dare you break my lonely heart

Aamukahvitupakka iltakahdeksalta

Hengitän syvään viileää ilmaa ja suljen silmät. Seison kalliolla tuuli hiuksilla leikitellen. Joskus katselen yli kaupungin, joskus taivaan tähtiä. Päivän kohokohta on b-rapun edessä, kadun puolella.

weheartit.com

Älä lue tätä, jos vielä tykkäät miusta (varastin kuvia netistä)

Tiiättekö ne aamut, ku ei vaan jaksaisi nousta ylös. Kun koko maailma painaa syvemmälle sänkyyn. Kun silmät on niin väsyneet nukkumisesta että niitä koskee. Sitten vain pakottautuu nousemaan koska on pakko tehdä jotain, on luvannut olla jossain. Suihku ei virkistä, aamupala ei maistu.

Olen silti hyvin ylpeä että raahasin itseni pois peiton uumenista. Kiitos ihmisille, jotka vielä jaksavat kutsua miuta aktiviteetteihin mukaan. Vaikka harvoin nauran ja viihdyn, yhä useammin vain ahdistun. Pitäisi olla armollinen itselleen, sanovat. Sitten ei miuta näkyisi enää missään. Ihmettelette vielä miksi tulen kylään kun olette jo nukkumassa, miksi keksin turhia päättömiä ideoita. En voi rauhoittua ja nauttia tyytyväisenä omasta seurastani.

Miun ainoa päämäärä oli päästä pois kotoa painostavasta ilmapiiristä. Nyt en osaa olla vapaa kun vihdoin voisin. Liikaa valtaa, vaihtoehtoja ja valintoja. Kukaan ei sano puolestani miten pitäisi tehdä ja ajatella. Kuinka voin löytää itseni kaikkien luomieni roolien seasta? Miulla ei ole mitään paikkaa, missä tuntisin oloni hyväksi. Kun kaikki möröt on häädetty sängyn alta, eikä ole mitään mitä vastaan taistella, olo on suorastaan merkityksetön. Tätäkö tämä sitten on, nytkö olen onnellinen?

Miuta pelottaa miten pärjään kun koulu loppuu. Niin paljon aikaa. Ei enää uloslähtemisen pakkoa.
Edes alkoholi ei tuo samaa helpotusta kuin ennen. Tyhjyys ei katoa.
Miten mie aiemmin pystyin kannustamaan itteäni. Joka kerta sitä vajosi vain vähän alemmas.

Cigarettes

As a child I didn’t understand the point of cigarettes.

Or why people would do things they knew would hurt them

That was before I learned how comforting it can be

To die a little inside. 

Now I’m 21 years old

Living on my own

And I still feel like running away from home.

I hate the world I am living in

Sometimes it’s better to set fire to my insides

And just burn up all the feelings.

^Joku oli tiivistäny miun ajatukset!

Voisitko herätä miun puolesta huomenna?

Oot sie ujo?

Pieni ihmisrukka istuu kirkossa jouluyön messussa. Takarivin nurkassa, penkin päässä vanhuksesta. Kuulee papin saarnaavan jouluevankeliumia, osaten ulkoa jokaisen kohdan. Ei näe alttarille, edessä istuvat iloiset rouvat rupattelevat. Kuoro laulaa kauniisti. Lapsi lakkaa itkemästä. Ei koskaan lausu ääneen uskontunnustuksen ensimmäistä virkettä. Rakas ystävä on jakamassa ensimmäistä kertaa ehtoollista. Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu, Eerika. Sehän sujui kuin vanhasta tottumuksesta. Hämillinen hymynkare ja ristinmerkki. Yhtyy lauluun koko sydämestään, lähes kuulumattomalla äänellään. Siirtää tuohuksen liekin vanhukselle. Nuorukainen kyllästyy vanhuksen vapiseviin käsiin ja ottaa tulen kynttilästä. Jumalalle kunnia. Koko seurakunta jää seisomaan. Kynttilämeri soljuu yksitellen albapukuisten muodostaman käytävän läpi. Katse lattiaan. Tutut tulevat halaamaan. Hyvää joulua. Lähdetään abc:lle. Lol, ok! Naurua, tuikkivia silmiä. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Savuke huulilla päivän tauon jälkeen, kuulokkeissa Kolmas Nainen.
Kyllä elämä on ihanaa.

...

Kun Jumala kuudentena päivänä loi ihmisen,
hän oli jo aivan näännyksissä
eikä tomu muuttunut hänen käsissään elämäksi 
niin kuin se oli muuttunut hänen ollessaan voimissaan 
ja luodessaan valon, kasvit ja eläimet.
Hänen täytyi antaa tekohengitystä tomulle
ennen kuin se alkoi jotenkuten pihistä
eikä siitä koskaan tullut mitään kunnollista luomusta,
ei sellaista itsestäänselvää voimakasta olemista 
niin kuin kasvien ja eläinten.
Jumala oli hyvin tyytymätön itseensä 
ja rangaistakseen kyvyttömyyttään 
hän nimesi tämän viimeisen tekonsa omaksi kuvakseen.
Näin rujo minä todellisuudessa olen, hän ajatteli.
Ja hänen oli käytävä lepäämään.


-Eeva Kilpi

Joulumieli missä olet

Onks joulu jo ylihuomenna? En näköjään viitsinyt kirjoittaa mitään jouluista viime vuonnakaan. Tänään kiskoin itteni ylös ja siivoilin vähän. Projekti on aika toivoton, koska tuntuu että tavaraa vain löytyy vaikka heittäisi puolet omaisuudesta pihalle. Kohta oikeasti toteutan sen ja armottomasti viskaan kaiken ulos ikkunasta.
Lahjat pitäisi paketoida, kaupassa käydä ja kortit tehdä. En tietenkään postita mitään, sillä en ikinä ole ajoissa. Menen sitten aatoksi äidin luo. Kovasti olen koettanut nostaa tunnelmaa joululauluilla ja riisipuurolla. Tänä jouluna ei taida olla taikaa. Joulukalenteri -rassukka on avattu osittain. Ensimmäistä kertaa lahjojen ostaminen tuntui todella tukalalta.Väenpaljous ahdisti kitsastelevaa saituria. Lymyilin piilossa pukilta samalla kun puikin joulutorin laitamia pakoon jouluntoivotuksia ja iloisia hymyjä.
Pian olen luovinut läpi sen ajan vuodesta, jolloin on pakko olla pirteä ja onnellinen. Joulumieli on ihana asia ja ajatuksena kaunis, mutta miuta se jostain syystä karttaa. Tokaisin jopa, että miksei jokainen voi ostaa itselleen mitä haluaa lahjojen sijaan. Mie en ainakaan ansaitsisi niitä paketteja. Kohta se uusivuosikin pyörähtää käyntiin uusine kujeineen. Hohhoijaa. Mustaa joulua vaan kaikille. Veiskö joku miut kaakaolle jouluvalojen tuikkeeseen?


Jouluisia kuvia miusta historian havinoista!!:

Näyttääpi vuodentakaiselta juhlapäivältä

Pari vuotta sitte :D:D samaisessa sohvassa jälleen

Joulu? Voiko sen syödä?

Tässä edustan mielestäni parhaiten

:3

Tää ei kuulu aiheesee mut miun pikku peto
on kasvanu nii hurjasti <3

xx, toivottavasti en masentanut teitä

Tätä tänään

Varoitan heti olevani kapeakatseinen ja suvaitsematon vinkuja-feministi, mutta onhan kehitykseni vinoutunut jo oidipaalivaiheessa. Tai ehkä olen mieleltäni jumittunut latenssivaiheeseen. Puoli valtakuntaa ja prinsessa jonkinlaisesta "...mutta haluan miehen" -vastauksesta varoittavasta tutkasta. Niin ihania olentoja! Heidän kanssaan voi apinoida kunhan eivät lumoa kaikkia naisia itselleen. Pitäisi katsoa peiliin ja alkaa hyväksyä ihmisten mieltymys samalla lailla kuin he hyväksyy miut. Voisin muuttaa autiolle saarelle työstämään tätä aatetta, ettei aina tarvitsisi turhautua. Pitäisikö itsekin jatkaa uroiden jahtaamista niin johan seuraa löytyisi. Toisaalta,eräs ystävänikin on aikamoinen miesmagneetti. Ehkä asiat toimivat aivan päinvastoin kuin haluaisi.
Kuulostan epätoivoiselta ja epätoivoisia ovat mietteeni itseni muuttamisesta ja itseni kanssa elämisestä. Eihän sitä mielitiettyä hakemalla löydy, taivaalta tipahtaa mokoma kun aika on oikea. Samaisia fiiliksiä kellään? Ai et edes ymmärtänyt? Hyvä. Mistä ne toiset kaivaa kaltaisensa?

Rakas joulupukki, kiltti en ole ollut koskaan mutta laita vaikka tonttutyttö pakettiin

Dumb shit