lauantai 29. maaliskuuta 2014

...


Enkelihiuksinen tyttö harjoittelee viulunsoittoa vapaa-ajalla. Mie rönyän metsikköön tupakalle. En uskalla mennä ihan rantaan asti, etteivät olisi liian huolissaan. Täällä on taas yksi nappisilmä. Tummasilmäinen ihminen siis. Ne on niin veikeitä, sulattaa sydäntä aina tasaisin väliajoin. Naurunremakka kantautuu käytäviä pitkin. Tää jurottajaerakko koetti nukkua mutta huonekavereilla oli kiihkeät keskustelut Percy Jacksonista. "Miun tekis mieli tehä jotai mut miul on tylsää" mutisee punatukka. Sormet ristissä pohdin saadaanko iltapalalla kahvia. Eilen saatiin, mutta tänään on toinen päivä. Kuulen kovasti kehuja työstäni ja hymyilen hyväntahtoisesti. Kyllä tekin sitten kokeneempina. Aurinko värittää maisemaa hunajaisella vaaleanpunaisella. Iltaohjelma oltaisiin tänään pimeässä. Sauna sai kaipaamaan kesämökkeilyä. Ehkä pyydän anteeksi kaveriltani jotta voimme olla kesällä kuten ennen.
Kuinka jotkut ihmiset vain hävyttömästi varastavat pienen palasen rakkautta? Sellaisia ihanuuksia he ovat, joita voisi vain katsella ja kuunnella sydämen nurkan täyttyessä aralla lämmöllä. Kummallista.
Tämä tyttö palaa nyt ajatuksistaan leirikeskukseen. Hiljaisuus vaihtuu hälinäksi ja huokaisen. Ehkä jälleen totun elämiseen. Hetkeksi.



perjantai 28. maaliskuuta 2014

Spring -time to be pretty

Minne katosi tuisku ja pakkanen, edes luistelemassa en viitsinyt käydä. Alkaa taas jokavuotinen painajainen -villapaitojen piilotus komeroon ja mekkojen kaivaminen esiin! Sinnikkäästi ulkoilen vielä ihanassa sinisessä toppatakissani, vaikka aurinko kärventelee nassua. Vielä voin syödä kilon suklaata ennen kesäkuntodietille ryhtymistä, eikun hetkonen, pääsiäinenkin tulossa. On aika muuntautua gorillasta keijukaiseksi, unohtaa nukkuminen ja siirtyä terasseille. Koska kevät on loistava syy kaikenlaisiin uudistuksiin, tilasin parit hepenet Nelly.comista:

Tämä ei ole vauvamaha

Joku varmaan pohti käynkö suihkussa, joten kuva todisteeksi

Oikein ihanaa kevättä kaikille!! :--D

torstai 27. maaliskuuta 2014

Ujous on helvetillinen taakka (ettäs tiiätte)


Heipähei. Höpöttelin teille aikasemmin kiltteydestä ja nyt olis toisen ominaisuuden jota en voi sietää itsessäni vuoro. Nimittäin ujous. Välillä on kausia jolloin pelkää kamalasti ihmisiä. Eilinen oli tästä oikein loistava esimerkki. Lähdettiin illalla partyilemaan yökerhoon, vaikka joku räkäinen kuppila ois ollu miellyttävämpi. Menin sitten lähinnä kaverin seuraksi ja alkuillasta ja matkalla olikin tosi hyvä fiilis. Jotenkin aina unohdan sen ahdistuksen, kun omasta tilasta ei ole tietoakaan. Mihinkään ei voi paetakaan. Tai tiiättekö sen tunteen, kun kaveri juttelee joillekin omille kavereilleen ja itse jää ulkopuolelle koska on niin hitsin epäsosiaalinen ettei uskalla sanoa mitään. Varsinkin jos joku tuttu tervehtii innoissaan kaveriasi mutta siuta ei edes huomaa (sorri tää sinä-passiivi). Tai kun muut päättää lähteä tanssimaan ja lupaa jäädä vahtimaan juomia. Ole siinä sitten ihmisten tuijoteltavana siististi cool etkä mikään yksinäinen ressukka. Meinasin jo lähteä kesken illan, mutta muutaman lisätuopillisen jälkeen maailma tuntui taas paremmalta paikalta.

Miksi teen näin itselleni? Kai pelkään unohtuvani kokonaan jos en ole riekkumassa jokaisessa illanvietossa. Ujouden varjoon on aika helppo unohtua. Lapset ei muistaneet nähneensä miuta kirkolla, eikä puolitutut ihmiset baarissa. Haluan kyllä olla ihmisten kanssa mutta se on niin pirun vaikeaa. Ja oon ollut tätäkin ujompi aiemmin! Ei vaan uskalla puhua kovaan ääneen tai kertoa omia mielipiteitään. Kun asiaa ajattelee, ei olisi edes paha juttu jos joku loukkaantuisi tai paheksuisi. Itse tilanteessa olen kuitenkin kuin heikoilla jäillä, mitään väärää ei voi tehdä tai sanoa. Siksi toisaalta vihaan ihmisiin tutustumista. Eikö voitaisi olla heti kuin kaveruksia, onko pakko edetä hitaasti ja kohteliaasti? Ujous katoaa sen tietyn rajan ylityttyä, kun voi olla varma ettei menetä sitä ihmistä. Mitähän mie taas selitän.

Pitää varmaan alkaa kerätä voimia huomista leiriä varten. Joka on täynnä uusia ihmisiä. Sigh. Lakkaan joskus vielä olemasta näin negatiivinen.




maanantai 24. maaliskuuta 2014

Valiti valiti


Eilen ajattelin, että ihanaa saan nukkua pitkään ku vihdoin on aikaa ja meen virkeenä salille. No mitä vielä! Heräilin taas pitkin yötä ja lääke pakotti nukahtamaa uuestaa vaik siit jatkuis hirvee painajainen. Heräsin sit lopulta puol kymmeneltä enkä todellakaa levänneenä.

Ja toinen juttu. Kävin eilen äidin kanssa kahvilla. Sen piti olla kivaa, mutta miuta vaan alkoi ahistaa. Mikä ihme siinä on kun tuntuu ettei hää vaa tunne miuta ollenkaa. Olin haaveillu isoista valmistujaisjuhlista, jos siis pääsen kaikki kirjotukset ees läpi, mut ei sekään taia onnistua. Äiti oli tosi vastahakoinen, ajatteli vaan pieniä kahveja ja sellaista. Sanoin sitten, että käyn mielummi vaikka kavereitten juhlissa pyörimässä. Olkoon itsekästä tai mitä vaan mutta lukion suorittamine on ollu sellasta tuskaa että juhlin kunnolla vaikka ilman omia pikku kahvikestejä jos siitä tulee sellanen vaiva. Oon niin kyllästynyt olemaan vaatimaton joka ikisessä asiassa. Nyt on menty sen rajan yli että mitättömätki jutut tuntuu maailmaamullistavilta :D Suakeli.

Katoan nyt tuonne itseinhon ja vitutuksen kuoppaan, kokeillaan uuestaa huomenna.


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kivoja kuvia koska kirjoitus katkeilee


Joujou ilmestyn taas tänne bittiavaruuteen. Miulla on oikeastaan alkanut mennä taas paremmin, enkä oo keksiny mtään kirjoiteltavaa.
Äiti anto miulle taas hirveesti ruokaa mukaa ku kävin siellä! Se varmaan luulee et syön kiviä tai jotain. Kaappeihi ei enää mahu yhtään pakettii makaroonia tai soijaa.

Onneks oon aina halunnu tällasen 
Tosta koirasta tuli mieleen, että jotenkin lahjoja arvostaa ihan eri tavalla kuin itse hankittuja juttuja. Vaikka saisi jotakin aivan kaameaa niin silti se on tärkeä ja omistettu ylpeästi! (tosi outo lause mut en osaa korjata)


Ohi on! T: Eerika 8v


Aawws! Kalle
Kielen opiskelua matkaa varten ;)


Jos olisin Pokémon olisin kuulemma tällanen :3 ihana kiitos Kaisa!
Palaillaan taas xx

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Alan kieroutuneiden satukirjojen kuvittajaks


Tää on siis fiktiivinen stoori jonka kehittelin yks päivä. Jotai hämmentävää vaihteeks.
(Koetin leikkiä Gimpillä onnettomin seurauksin)


"Äiti.. en haluu pitää enää synttäreitä, ei ne miun kanssa leiki.."
"No kulta, mitä sie nyt höpiset, meehän pihalle siitä"
"Helvetin hullu!" "Miun talossa ei ryypätä!"
"Kaikki ois paremmi ilman siuta!" "En oo nukkunu viikkoo"
"Miks puhut lapselle meiän asioita" "En kestä enää"
"Se oireilee jo iha tarpeeks, selittää iha omiaa" "Miten nii miuhu tullu??"
"Hyvä, hyvä anna se tänne" "Anna heti äidille jos löyät lisää"
"Isäs ei selvii tästä" "Olisit nähny sen eilen, konttaa lattialla aikune mies"
"Äiti on vaan vähän väsynyt..." "Osaakohan isäs nyt huolehtia...."
"Tuuthan kulta taas huomenna käymään?"
"Haluutko solmii mun kengännauhat?" "Älä naura noin, siun hampaat on tosi rumat"
"...Kuka?"
"Äiti tappaa ittensä jos meet ulos" "Pelottava?"
"Kuka on tehny kaikkensa siu etee?"
"Oot tosi fiksu tyttö" "Aina niin tunnollien ja iloinen"
"Mulkku!" "Et enää ikinä koske tupakkaa!" 
"Anna anteeks rakas" "Äiti pärjää jo yksin"
"Älä huoli, äiti. Kaikki on hyvin"


Mut jos vaan vahvat pysyy hengis, mä päätin et mä selviin 

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Proud of what I am




Bite my tongue - The Insecurities 

Kun ikävöi jotain, voi olla iloinen että se oli tärkeä

Hyvää yötä kaikille, aattelin tulla jakamaan teille kivoja kuvia (netistä).. kännykällä. Katotaan miten onnistun! (En osannutkaan joten lisäilen ne koneelta XD)
Ilta ei ollut mitenkään mainioin, uppouduin taas muistoihin. Menneille ei vaan mahda mitään. Ne tulee aina kulkemaan meidän mukana. Jos siellä on jotain satuttavaa, pitää surra silloin tällöin. Ei kipu kulu kuin kuluttamalla. Meissä on kuitenkin enemmän voimaa kuin uskoisikaan! Jos kukaan ei ole ollut siuta varten silloin kuin olisit eniten tarvinnut, voit itse olla sitä jollekin. Jos siuta on kohdeltu epäreilusti, voit kohdella muita hyvin. Jos olet pelännyt jotain, voit olla rohkea koska olet selvinnyt. Jos olet väsynyt, käännä kylkeä ja keitä kahvit. Jos joku muu on väsynyt, mene hänen jääkaapilleen syömään ja höpöttelemään. Vaikka hän ei vastaisi, hän arvostaa kyllä (paitsi jos kaikki ruoka loppuu). Me voimme tehdä maailmasta hieman hellemmän ja turvallisemman. Itselleen ja muille täytyy joskus antaa aikaa. Aikaa toipua, aikaa olla läsnä, aikaa kuvitella suuria.  Meillä on se etu, että tiedämme miltä tuntuu kun ei voi hyvin. Siitä kai niitä parantajia syntyy.








xx