Ikuisesti ei voi leikkiä kuollutta

Heippa pitkästä aikaa! En oo kirjotellu ku en oo hirveesti ollu kotona. Enkä ottanu unilääkettä ku joka ilta menee niin myöhään jossain. Noh, vedän taas täysillä kunnes tulee uupumus. Voisin tehä toisenkin postauksen oman aiheen kanssa, ehkä.
Tänään vietii miun auto huoltoo vaarin kanssa ja käytii odotellessa kahvittelemassa. Pikku Puntosta (aka Musta Surma) on vasen etuiskari hajalla! :( Se huoltotyyppi sano et iha mahoton ajaa mut en mie oo huomannu mitää.. Ei luultavasti mee huomisesta katsastuksesta läpi. Jääkö uljas ratsuni nyt parkkiin kalliiden korjausten takia vai selviääkö hän tästä koitoksesta?!
Nyt on muuteki ollu ihanan paljon kaikenlaista puuhaa! Ja huomenna Aino-vanhuksen synttärit. Käytiin puistossa syömässä, sushia kulunut varmaa kilotolkulla ja opin uuden korttipelin. Sekä liityin jännään lautaroolipeliin! Oon rakastunu omaan hahmooni (jonka sai tehä ite oih). Sen erilaiset "pisteet" määräyty nopilla, ja älykkyys on vaan 2 !!! :'D Eli ihan miulle tehty. Tässä kuva hänestä:

Kreivi Hopeatupsu

Katoan yhtä pikaisesti kuin tulinkin, pusuja kaikille ja palaillaan taas. Railakasta vappua ❣❣❣

Kuvia ja juttua

Heipähei. Lähiaikoina on ollut älyttömästi kaikkea tekemistä, enkä turhaan tuhlannut aikaa nukkumiseen. Jos vielä tämän päivän jaksaisi riekkua, kun perinteisesti vietetään yhdessäoloa pääsiäisyönä kirkolla. Just sopivasti oon ollut myös kipeänä nää päivät, jipii.

Muoksuttelin ajan kuluksi vähän kuvia omasta nassusta:

"Onnellinen ja surullinen samaan aikaan" -ilme

Eye see you xD

Lel

On miulla tällä kertaa ihan asiaakin. Ihmisten pitäisi uskaltaa olla enemmän hiljaa. Siis tuttavien sun muiden kanssa, kuka tuntemattomille puhuu muutenkaan. Ja se on hyvä juttu! Pitämällä suun kiinni ja mölyt mahassa tutustuu toiseen paljon paremmin. Ehkä hiljaisuus on liian intiimiä? Silloin ei voi kiinnittää huomiota höpöttelyyn vaan joutuu paljastamaan itsestään enemmän. Kaikilla ei ole kärsivällisyyttä, toisilla taas liian vahva suojakuori. Hiljaa ollaan yleensä yksin, ja muiden kanssa se on tietenkin erilaista. Silloin ihmisestä huomaa myös kuinka hän osaa olla itsensä kanssa. Kuulostaa hassulta mutta paremmin en osaa selittää. Viestimme äänettömästi niin paljon. Tykkään hiljaisuudesta, koska voin rauhassa aistia muita ihmisiä. Puhuminen on muutenkin yksi heikkouteni! Se on mukavaa silloin, jos voi jutella hiljaisesti eikä sisälllön jäsentelyllä(?) ole väliä. Miun ajatukset karkailee niin vilkkaasti, että keskustelu on vaikeaa. Sori vaan, mutta en aio sopeutua enempää siihen odotukseen, että pitäisi osata smalltalkia ja vain jatkuva pälpätys on merkki mielenkiinnosta ihmisiä kohtaan. Oli esimerkiksi todella helpottavaa tutustua Ainon saksalaiseen kaveriin, koska hänelle ei tarvinnut puhua. Tai ehkä hiljaisuudelleni oli hyväksyttävämpi syy, se etten osaa englantia kovin hyvin. En silti tunne, että hän olisi jäänyt mitenkään etäiseksi, päinvastoin. Sanattomuus on ihan yhtä hyvä keino tutustua kuin jutustelukin. Ihan kokonaan jatkuvasti tuppisuuna hengailu olisi kuitenkin hupsua, haluanhan kuitenkin tietää toisen lempivärin ja sen, kuinka hän juo kahvinsa.

Ja jotta muistatte, että olen leidi vain kotona, julkisesti oon gänksta♥
 +kaverit on maailman söpöimpii otuksia

Puspus, hiljaista pääsiäistä!

Paras ystäväni

En aina huomaa hellyydenkaipuutasi, vaikka välillä heräänkin öisin tarkistamaan oletko vieressäni. Aina lähtiessäni huoli painaa otsani myttyyn, tahtoisin jäädä, mutta rakastan luoksesi palaamista niin kovasti. Ensimmäisenä aamulla kuulen tervehdyksesi ja viimeisenä illalla tunnen lämpimän kylkesi. Olet kovin itsenäinen ja ylpeä. Silti tahdot lakkaamatta keskustella kanssani etkä päästä minua silmistäsi. Loukkaannut, jos kutsun kylään muita ystäviäni. Vastahakoisesti koetat tutustua heihin, koska muuten et saisi huomiotani. Et koskaan kehtaa pyytää minua valmistamaan ruokaa, minun pitäisi huomata itse milloin tarvitset minua. Joskus et viitsi huomioida joutavia juttujani, katselet mieluummin haaveillen ulos ikkunasta. Joka ikinen kerta, kun olen allapäin, tulet lohduttamaan. Tuoksut aina hyvälle, kuten hienon neidin kuuluu. Pelkään menettäväni sinut, etkä ymmärrä halailukohtauksiani. Pudistelet vain päätäsi vakuutellen, ettei mihinkään ole hätä. Et voi olla kanssani ikuisesti, siksi osoitat joka päivä kuinka kiitollinen olet. Rakastan sinua enemmän kuin mitään, kukaan toinen ei tule koskaan olemaan samanlainen. Näen sinut tasavertaisena, toisena sieluna, kumppanina.

♥ 

I don't need this life, I just need somebody to die for

Tööt, tänään oli niin surkean harmaa päivä että kesäntulo pääsi unohtumaan. Vaihdoin ajan kuluksi järjestystä täällä luukussani ja keksin ratkaisun ikuisuusongelmaani: sohvan puutteessa pistin sängyn telkkarin eteen, nyt mikään ei estä armotonta lahnausta. Enää jääkaappi puuttuu vierestä. Maikkikin piti ratkaisusta, ikkunasta voi nyt kurkkia paremmin ulos. En jaksanut ottaa unilääkettä, nukahdan sitten kun päätä huvittaa. Eikä huvita pakoilla ikävää oloakaan, ahistellaan pois jos se siitä helpottaisi. 

Far and beyond the stars there's

A place where all the love,

All the goodness we could have still resides

But we choose life away from the light

You can find ghosts of loss in the gaze of your

Beautiful child

No nyt on kolmea eri biisiä tässä postauksessa #yolo. Kirjottelen taas lisää jos saan ajatuksia järkeviksi sanoiksi.

Yöllinen avautuminen

Vittu täällä sataa. Kävelen, oikeastaan harpon ärsyyntyneenä yksin kotiin. Joku idiootti kehtasi pöllästä miun melkee täyden röökiaskin! Vaik kyselin kaikilta missä se on, ja joku oli viel nähny sen lattialla. Vanhat luokkalaisetki alko ärsyttää. Kukaa ei pelastais jos hukuttautuisin tonne saakelin Saimaaseen. Mut lupasin et huolehin itestäni. Enkä todellakaa tiedä miks. En enää ikinä poistu kotoa ainakaan baareihin missä kukaan ei välitä muusta kuin seksistä, jos siitäkään. Hyvää vitun yötä nauran tälle aamulla jos selviän kotiin. Naurettavasta syystä ees karkasin, ajatukset kun vaa kasvaa hulluihin mittoihin.

Lol kuvia

Heippahei. Ei oo mitään ihmeellistä asiaa, siivoilen täs samalla ku kirjottelen. Käytiin tiistaina Ainon kaa Lemillä ku ei keksitty muutakaa tekemistä. :D Siel oli ihanan rauhallista! Eilen keksin ottaa valokuvia iltakävelyltä. En oo varmaa sataa vuotee tehny nii, mut luonto alkaa olla nii kaunis et vähä pitää ikuistaa sitä. Vetäsinpä tossa sit pienet 15 tunnin yöunet.

Suuntasin miun ehottomaan lempipaikkaan tällä seudulla. Rakastin tota jo ennen ku muutin!
Pieni rannanpätkä yksityisalueitten välissä. :D Loistava paikka ajatella. 

Toi maja on nii söpö!

Tää on kuulkaas sitä modernia taidetta!!!!

Pahis

XD Palaan ehkä jollain asialla vielä tänne, puspus

Sisäisen Shakespearen paluu

Ehkä olen vähän yksinkertainen
En enää edes epäile
Teissä on samaa näköä
Joku joskus erehtyi tokaisemaan
Kuvittelenko suuria
En oikeastaan
Odotanko jotain tapahtuvan
Ei pitäisi
Sillä aina kun uskallan toivoa
...

Mikä on tämä typerä hymy

Heh

Olin ennen 100% varma että...

-en leikkaa hiuksiani
-olisin aina blondi
-en ryhtyisi kasvissyöjäksi
-olisin hetero
-en pitäisi oliivinvihreästä tai viininpunaisesta
-olisin uskontovastainen
-en käyttäisi ikinä ns boheemeja vaatteita
-en masentuisi
-en pitäisi välivuotta

Niinpäniin, kuinkakohan monesta muusta asiasta olen aivan pihalla?

Mie kävin vähä ostelee

Iltoja, kauheeta ku päivät kuluu nopeesti! Tein tänää jotain mitä en ikinä uskonut tekeväni: ostin armeijanvihreen takin (mikä sen värin oikee termi onkaa). Niiku Sara jo ehti sanoo oon selvästi saanu siltä vaikutteita. :D Parasta tos takissa on taskut!! Miun edellisen kevättakin taskuista tippu kaikki tavarat, ja ne tärkeimmät pitää aina olla hollilla (köhköh).

Suorat kuvat on liian meinstriim

Heidi pakotti ostamaan tollasen jättihuivin! Okei iteki vähä halusin.
Tää kämppä alkaa olla taas huolestuttavas kaaoksessa ku kuvia ei voi ottaa missään ilman et tausta on täynnä törkyä.

Kunnon ekolapsella on rentouttavaa eukalyptusteetä ja pikabambukahvia

Ihailkaa pizzaa!!!! Unohin juustoraasteen mut kuka sitä kaipaa

Jospa lähtisin tän hyperaktiivisen oloni kanssa pyörähtää viel kaverilla, kohta ilmaantuu järkky masennus koska oon pakoillu sitä koko iltapäivän jeejee

Nolo postailu

Jolooo harmaata sunnuntaita kaikille. Ilma on kyl ihanan raikas ja tuoksuu hyvältä. Kuitenkin, iski sellane supertylsyysfiilis et vaik ois kaikkee tekemistä ni ei huvita mikään. Tänää oli joku eilisen krapulan jatkumo. Vanhemmite se kuulemma pahenee, varmaa toivun viikon parista viinilasista. Oikein mukava viikonloppu takana ja nyt se ahistus tuli kylään. Kävin äidillä, ja hää näytti nii surulliselta et teki kipeetä hokee ittellee etten oo enää vastuussa. Kaikki on siis iha hyvin vissii, liekö miuta ikävöinyt sitten. Joojoo oon kivisydän mut oma fiilis menee aina pohjalle siellä. Höntsäilin kaverilla ja sielläki kävi ahistaa ku häne äitinsä kuuli aikasemmin et oon kiinnostunu naisista ja oli aika järkyttyny.

Eilen iltasella rillailtii Mirkalla. Hää ku on melkee kokki ni oli taas ihanii herkkuja! <3 Meinasin savustaa keuhkoja(kin) mut huomasin et perjantain oli menny melkee kaikki. xD Polttaaks kännissä sillee ettei ite ees huomaa? Lupasin itelleni etten soimaa itteeni siit illasta ja tuntuu paljo paremmalta. Kauheeta ku en osaa kirjottaa normaalisti :D

Lisää kuvia miusta <333:

Tää hiusväri oli aika mukava, pitäs keksii jotai uutta ku täl hetkel nää alkaa olla haalistunu.
Plääääh

Joskus mietin et oonkoha liian söpö

Kattokaa nyt, täst tulee niin evridei look!!!
...

Jospa ens viikolla hankkisin elämän XD

Erehtyväinen ihminen

Loistavaa, oon taas sekavissa tunnelmissa. Tosin eri tavalla kuin viimeksi. On eräs ihminen, jota en voinut pitkään sietää mutta jonka kanssa jouduin olemaan tekemisissä. Vasta tänään kunnolla tajusin, että olin vihannut häntä vain omien arvioideni varassa. Tänään tapahtui jotain, mikä sai miut ymmärtämään että tämä ihminen ei ole sitä mitä luulin. Että hän onkin aika mukava ja aito. Että että että... Kuitenkin, olen hyvin pahoillani etten huomannut tätä aikaisemmin. Miulla ei ole pokkaa mennä sanomaan suoraan sille ihmiselle, mutta kirjoittelenpa nyt täällä sitten. Päätin heittää viimeisimmätkin ennakkoluulot nurkkaan ja ottaa vastaan hyvät fiilikset mitä ihmisillä on tarjota. Todella hämmentävää. Tämmönen valaistuminen sitten, mukavaa iltaa ja pian koittavaa viikonloppua kaikille!

Kaunein löytämäni "kuva" pitkään aikaan

(runo, jonka koetan muistaa lukea usein ♥)

Mielikuvituksen tuotetta (sekava teksti)

Vaikka vasta äsken uhosin, etten ajattele saati kirjoita näistä ikävistä asioista niin nyt tuntuu että on pakko saada tää jotenkin ulos. Ehkä pystyn käsittelemään paremmin jos kirjoitan. Tai jotain.

Tää on aivan kamalaa. En tiedä onko kellään muulla tällaista? Tuntuu että oon kadottamassa otteen itestäni. Pään sisällä on ihan hirveitä asioita mut ulospäin ei näy mitään. Äänet päässä ruoskii miuta jatkuvasti kaikella minkä mokasin päivän aikana. Oon pelkkää kaaosta, ja samalla pitäis pitää normaalia elämää kasassa. Tuntuu etten kestä enää, toivon vaan että joku vois ottaa tän kaiken pois. Kaivaa miut esille täältä ahdistuksen, epätoivon ja sekoamisen alta. Sitä mie pelkäänki, että tuun hulluks. Kuulostaa varmaa iha järjettömältä. Miulla ei oo mitään keinoja saada sitä pois itestäni. Puhuttiin viime kerralla miun toimintaterapeutin kanssa siitä miten tiukassa kontrollissa yritän pitää itteni. Miten suunnittelen ja varaudun etukäteen epäonnistumisiin. Pelkään että tää alkaa näkyä ulospäin. Toisaalta toivoisin sitä. Sitten ehkä saisin mieleeni jonkinlaista tolkkua. Oon vaan tosi jännittynyt koko ajan enkä saa selvää mikä sen aiheuttaa. Päätä koskee kaiken ajattelun ja jossittelun takia. En tiiä mitä tapahtuu jos menetän hallinnan, en todellakaan. Sitä seuraa luultavasti armottomampi viha ja syyttely itseäni kohtaan. Ei muillakaan ole näin hankalaa omissa nahoissaan, mikä miuta oikein vaivaa? En pysty ajattelemaan selkeästi. Yritän vaan tsempata itseäni järkevillä ajatuksilla ja laittaa asioita oikeaan perspektiiviin, mutta se ääni alkaa vaimentua. Ja ne pahat puskee kovemmin esiin. Kohta oikeasti makaan jossain pakkopaidassa pehmustetussa huoneessa demoneitteni kanssa. Mikä tää on, tai kuka, se ei ole miun ääni joka mollaa. Tää olo käy sietämättömäksi eikä oo keinoja helpottaa sitä. En pysty rauhoittelemaan itseäni, eikä täällä ole ketään joka sen tekisi. Mie tarviin apua, anelen sitä. Anteeksi että tää on mennyt taas tähän. Jonku pitäs olla muistuttamassa ja pysäyttämässä pahat ajatukset. Kiitos jos jaksoit lukea, älä pidä miuta ihan mielipuolena vielä. 

Tää biisi kuvaa tätä jotenkin älyttömän hyvin

Taas näitä ihmisiä

jotka kuvittelee, et voi puhua mitä huvittaa, jos vaa pyytää heti anteeksi. Hää jaksaa valittaa miten oon aina surullinen enkä ilone niiku enne. Ja oon ihana kun oon ilonen. Pitäis kuulemma yrittää enemmä, no mitäköhä teen koko ajan? Hänellä on kuulemma vaikeampaa ku miulla mut hää on silti onnellinen. Good for him!! Pitäs jättää tollaset omaa arvoonsa mut osaa vaa ottaa päähän. Tai ku puhutaa miksen voi olla samanlaine ku enne, miten ihmeessä voisin muuttuu ihmiseks jota en ees ite tunnista enää? Oon yrittäny olla parhaani mukaa hyvä kaveri, mut jos ei kelpaa ni ei tarvii pitää yhteyttä.

Nonii taas paasaan täällä mite en jaksa olla kiva ihmisille. Pitäis uskaltaa luottaa eikä epäillä jatkuvasti. Ärsyttää omaki käytös jos taas ajan pois uusii tuttuja koska en osaa olla oma itteni. Pitää varmaan taas pistää pystyyn esitys, en vaan osaa päättää komedian ja tragedian väliltä. Eipähän mee tunteisiin kun ei oo tosissaan. Aprillia, oon ikuinen mielensäpahoittaja. Lopetan ajattelun ja kirjottelun ku tulee vaan tätä suomeks sanottuna paskaa.

möks möks