keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Salli minun


Mitä ahnaammin voittoa tavoittelen, sitä varmemmin minun on valmistauduttava häviöön.
Lupaan vastedes pitää lupaukseni. Rehellisyys on sitä paitsi hyvin suhteellinen käsite. Ollako rehellinen itselle vai jollekulle toiselle? Jos siis otan vain ihan vähän...

Minun polttamallani maalla, vaivalla tallotulla tuhkalla kasvaa keto-orvokkeja. Värähdän hermoratojen läpi ryöpsähtävän dopamiinin vaikutuksesta. Sinä näet sen minkä minäkin. Jos et ota minua vastaan, putoan välitilaan. Ratakset loksahtavat paikoiltaan. Häipykää maailmastani, viekää kukkanne minne ne kuuluvatkin, revittyinä kimppuina vainajille! Lähden, jotta unohtaisit, en palatakseni palamaan liekkeihisi.

Minä
Olen
Ääreisverenkiertoni tyrehdyttänyt.



lauantai 31. lokakuuta 2015


Rakastan pitkiä bussimatkoja. Ihmisiä, jotka hyvällä tuurilla istuvat jokainen ikkunapaikalla. Kuuntelen tasaista hurinaa ja kolahduksia. Vihdoin voin laittaa kuulokkeista soimaan ikivihreän Egotripin Matkustajan. Uppoudun ajatuksiini. Tässä olen, enkä muuta voi. Voisin rikkoa lasin oheisella vasaralla ja siitä tulisi hätätilanne. Luotan elämäni ja suuntani yhden ihmisen käsiin. Entä jos kuljettaja päättää kääntää ratista, kun navigaattori käskee kääntymään oikealle, kun ukko on itse naukkaillut votupullosta ja unohtanut reitin? Nyt näkyy puita ja sumua. Kuvittelen pääseväni kauas kaikesta. Että perillä odottaa vain tuntematon. Mitä silloin tekisin? Etsisin varmaan vessan, linja-auton vessaa en käytä. Nyt tajusin sanan linja-auto. Sehän kulkee aina tiettyä linjaa. Hah!

perjantai 2. lokakuuta 2015



tarvitsen vain lasin halpaa viiniä ja musiikkia

tunteakseni tuoksusi

syksyn lehdet

kirjan sivut

ja villapaita

hyppysellisellä inkivääriä




Likat Tampereella


Tervehdys!

Viime viikonloppuna Sara tuli meille kylään. Lähettiin lauantaina ajelemaan Tampereelle PMMP:n soidessa ja punapäänaiseni sateenkaarisukkia neuloen. En ollut vielä koskaan eläessäni eksynyt kyseiseen kaupunkiin! Yllätyin, miten iso keskusta siellä on.


Kissakahvila Purnauskis, Viiru-kissa, Saran kisucappuccino ja miun vihreäteejuoma maidolla ja agavesiirapilla, joka olikin aikamoinen makuelämys... 


Keltainen talo oli niin taiteellinen, että halusin siitä kuvan. Anteeksi, jos se oli jonkun koti. Ruohonjuuresta ostin noita pesupähkinöitä ja ne toimivatkin aika hyvin, sekä kookosöljyä Saran painostuksesta (ei oikeesti) naamarasvaksi. Käytiin heti kahvilasta päästyämme syömässä kasvisravintola Gopalissa, emme niinkään nälkäämme vaan päästäksemme sateelta suojaan (köh köh). Tykkäsin heidän systeemistään, kun ruoka maksoi sen painon mukaan eli sai syödä sen verran kuin tarvitsi. Ja oli muuten tosi hyvää! Mitähän se outo jauhe oli, jota kuului laittaa teehen?

Reissu oli oikein kiva, vaikka rahaa taas yllättäen paloi. Kiitos muruselleni matkaseurasta. Tämän viikonlopun mie olenkin yksin kotona! Saas nähdä mitä oikein keksin.




tiistai 22. syyskuuta 2015


Käännä pää taakse.
Katse ylös tähtiin.
Irrota jalat.
Irrota kädet -jos uskallat.
Sulje nyt silmäsi.
Tunne voimistuva viima.
Kai muistit tarkistaa,
ettei edessä ole esteitä?

"Mä alan tanssia hieman
Kun on lämmin olla
Tunnen maankuoren liikkuvan
Mun jalkojen alla
Ja niin mä tiedän olevan jotain,

joka saa meidät-"







perjantai 18. syyskuuta 2015

Erään perjantain ajatuksia


Ensimmäinen jakso lähihoitajakoulua alkaa olla pian takana, ja tuntuu että olen oppinutkin jotain kasvatuksesta. Monet tunnit aiheuttivat vauvakuumetta! En malta odottaa työssäoppimista ja uusiin lapsiin tutustumista. He ovat valona miulle synkän syksyn tehdessä tuloaan.

Olen kotiutunut Jyväskylään tosi hyvin. En tunne vielä kaupunkia juurikaan, mutta koetan etsiä aina uusia paikkoja täältä. Tänään oli tosi kaunista, kun lehdet lenteli puista.

Pitkään olin aivan hulluna uuden kotimme sisustamiseen. Nyt kun kaikki maallinen omaisuuteni on enemmän tai vähemmän paikallaan, pääsen keskittymään muihin asioihin. Tahdon elää päivä kerrallaan, ottaa vastaan uusia haasteita. Niitä kyllä varmasti riittää.

Mennessäni kouluun ja palatessani kotiin näin huolestuneen oloisen ihmisen. Mieleni teki kysyä, oliko hänellä kaikki hyvin. En voinut olla miettimättä, että mitä jos hän olisikin tarvinnut kuuntelijaa, ja kävelin vain ohi, kuten monet muutkin. Murehdin, kuinka voisin vaikuttaa ympäristööni positiivisesti. Minulla on palava halu olla läsnä joka sekunnissa. Kotona tosin uppoudun ajatuksiini. Olenkohan silloin läsnä itselleni? Miulla olisi about miljoona kysymystä, eikä yhtään vastausta. Saatan alkaa käyttää blogia taas aatosteni jäsentelyyn. Kiitos ja anteeksi siitä, että pidän tätä julkisena. :D



xx


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Onpa aika kulunut nopeasti!


Heippa kaikille, jotka ovat urheasti jääneet seuraamaan miun höpötyksiä huolimatta siitä että allekirjoittanut on ollut kadoksissa sanaakaan sanomatta. En osaa oikein kirjoittaa näin pitkän kirjoittamattomuuden jälkeen, mutta yritetään!
Miun elämässä on ollut paljon muutoksia. Hyviä sellaisia oikeastaan. En ole kokenut itselleni tarpeelliseksi käydä kirjoittamassa ajatuksia tänne. Ne eivät oikeastaan muotoutuneet samalla lailla tekstin muotoon kuin ennen, jos ymmärrätte.


Vuonna 2015 on ehtinyt tapahtua PALJON:

-Aloitin psykoterapian, jota onkin enää kaksi kertaa jäljellä...
-Lopetin tupakoinnin
-Olen ollut työkokeilussa päiväkodissa
-Seurustelen erään parhaimman ystäväni kanssa
-Muutama haitallinen ihmissuhde on jäänyt taakse
-Äitini ja hänen miehensä muuttivat uuteen asuntoon
-...eli pääsin eroon kaikesta vanhasta muistuttavasta
-Raivasin tavaroita myös omassa kodissani
-...joka on pian yhteinen koti poikaystäväni kanssa
-Harjoittelen rohkeutta ja sosiaalisuutta
-Herään aamuisin aikaisin!
-Luotan tulevaisuuteen
-Pelaan Xboxilla Haloa, vaikka olin vannonut uskollisuuteni pleikkarille
-Haaveilen koirasta, lapsesta ja isosta kodista :-D
-En tarvitse paljon aikaa yksinoloon
-Äänestin!

Sekä monia muita vahvistavia asioita. Paljon on vielä haasteita edessä, kuten pääsykokeet, raha-asiat tai se pirun autokoulun viimeinen vaihe....

Blogia käyn yhä päivittämässä, mutta en välttämättä samalla lailla kuin ennen. Tahdon kuitenkin auttaa, jos teillä on joitakin vaikeita asioita meneillään elämässänne. Toisaalta olen aika arvaamaton, joten saatan kirjoitella tänne useinkin. :O Luulen, että ehkä voisin ottaa enemmän valokuvia, niin kuin blogin aikaisempina vuosina. Näkemisiin, siis!


PS: Tää kappale sai miut herkistymään
Haloo Helsinki! -Kevyempi kantaa


Oot hyvin pieni, oot hyvin hauras On ekat sanat joita kuulet päivittäin, muttet kuuntele muita, kuin sitä yhtä, joka käskee painu alemmas ystäväin, ja se kaiken sulta syö ja heti perään mielen lyö ja sanoo sä pystyt parempaan Ja kun putoaa höyhenvyö, alkaa ikuinen yö Sä pääset aikaan suurempaan Sä haluat pois, sä haluat pakoon Mä tajuun mutten tahdo ymmärtää Sä haluat pois, kun et pystykään, kaikkeen mitä pitää yrittää Te tartutte toisiin nyt niin kuin kieli kylmään rautaan Nyt mä ajattelen mut ääneen sano en, että sut on kevyempi kantaa hautaan Tää turruttaa tunteen, ja tää vie tehon Ne samat sanat kuulit aina päivittäin Koin hennon otteen, näin väsyneen kehon Pelkäsit liian liian paljon ystäväin Olit kaunis kuin tiikeri, jonka raajoja koristi, viivat viivojen perään Ja mä tahdon uskoa, että ois vielä toivoa, joka aamu kun herään Sä halusit pois, sä halusit pakoon Mä tajuun mutten tahdo ymmärtää Sä halusit pois, kun et pystynytkään kaikkeen mitä piti yrittää Te tartuitte toisiin nyt niin kuin kieli kylmään rautaan Nyt mä ajattelen mut ääneen sano en että sut on kevyempi kantaa hautaan Ja mä muistan, kuinka tahdoit lähtee tähteä afrikasta etsimään Ja mä muistan kuinka paljon, kuinka paljon jaksoit joskus niin yrittää Ja yöllä kun mä katsoin taivasta niin säihkyvää Niin tiedän pääsit perille elämään Sä halusit pois, sä halusit pakoon Mä tajuun ja mä koitan ymmärtää Sä halusit pois, kun et pystynytkään kaikkeen mitä piti yrittää Te tartuitte toisiin nyt niin kuin kieli kylmään rautaan Nyt mä ajattelen ja ääneen sanon sen, että sut on kevyempi kantaa hautaan Sut on kevyempi kantaa hautaan PPS: Mie en enää halua pois.