lauantai 31. lokakuuta 2015


Rakastan pitkiä bussimatkoja. Ihmisiä, jotka hyvällä tuurilla istuvat jokainen ikkunapaikalla. Kuuntelen tasaista hurinaa ja kolahduksia. Vihdoin voin laittaa kuulokkeista soimaan ikivihreän Egotripin Matkustajan. Uppoudun ajatuksiini. Tässä olen, enkä muuta voi. Voisin rikkoa lasin oheisella vasaralla ja siitä tulisi hätätilanne. Luotan elämäni ja suuntani yhden ihmisen käsiin. Entä jos kuljettaja päättää kääntää ratista, kun navigaattori käskee kääntymään oikealle, kun ukko on itse naukkaillut votupullosta ja unohtanut reitin? Nyt näkyy puita ja sumua. Kuvittelen pääseväni kauas kaikesta. Että perillä odottaa vain tuntematon. Mitä silloin tekisin? Etsisin varmaan vessan, linja-auton vessaa en käytä. Nyt tajusin sanan linja-auto. Sehän kulkee aina tiettyä linjaa. Hah!

perjantai 2. lokakuuta 2015



tarvitsen vain lasin halpaa viiniä ja musiikkia

tunteakseni tuoksusi

syksyn lehdet

kirjan sivut

ja villapaita

hyppysellisellä inkivääriä




Likat Tampereella


Tervehdys!

Viime viikonloppuna Sara tuli meille kylään. Lähettiin lauantaina ajelemaan Tampereelle PMMP:n soidessa ja punapäänaiseni sateenkaarisukkia neuloen. En ollut vielä koskaan eläessäni eksynyt kyseiseen kaupunkiin! Yllätyin, miten iso keskusta siellä on.


Kissakahvila Purnauskis, Viiru-kissa, Saran kisucappuccino ja miun vihreäteejuoma maidolla ja agavesiirapilla, joka olikin aikamoinen makuelämys... 


Keltainen talo oli niin taiteellinen, että halusin siitä kuvan. Anteeksi, jos se oli jonkun koti. Ruohonjuuresta ostin noita pesupähkinöitä ja ne toimivatkin aika hyvin, sekä kookosöljyä Saran painostuksesta (ei oikeesti) naamarasvaksi. Käytiin heti kahvilasta päästyämme syömässä kasvisravintola Gopalissa, emme niinkään nälkäämme vaan päästäksemme sateelta suojaan (köh köh). Tykkäsin heidän systeemistään, kun ruoka maksoi sen painon mukaan eli sai syödä sen verran kuin tarvitsi. Ja oli muuten tosi hyvää! Mitähän se outo jauhe oli, jota kuului laittaa teehen?

Reissu oli oikein kiva, vaikka rahaa taas yllättäen paloi. Kiitos muruselleni matkaseurasta. Tämän viikonlopun mie olenkin yksin kotona! Saas nähdä mitä oikein keksin.