Projekti

Tuntemattomat

Aion vähän hehkuttaa, kuinka onnekas olen ollut ja kuinka avuliaita ihmisiä on ympärilläni!
Muutama ehkä huvittavakin juttu miulle on sattunut, mutta arjen sankarit eivät jättäneet miuta pulaan.

Tänään äskettäin aioin lähteä ajeluttamaan Puntoani, ettei se ihan paikoilleen jumahtaisi. Aluksi tiedossa oli lumijäämössön lapioimista ja liukastelua. Starttasin ja sain autoa käännettyä, eikä se sen enempää liikkunut. Viereisestä rapusta urhea lenkkipukuun sonnustautunut ritari riensi tarjoamaan työntöapua ja ohjeisti miuta pääsemään jäisestä kuopastani pois. Oli siinä ohikulkijoille naurunaihetta.
Kaarani kanssa toheloin aikaisemminkin. Polttoaine loppui Prisman parkkipaikalla, muutaman metrin päästä ABC:n tankkauspisteeltä. Kaikesta tietämättömänä täytin ensin juomapulloni bensalla, joka valui tankista ohi. Sitten aloitin raivoisan työntöurakan, ykkösvaihde päällä. Siinä aikani huhkin kunnes hieman vanhempi urho tarjosi apuaan, onnekseni, sillä Prisma oli jo kiinni ja parkkis muuten aivan autio + kännykästä akku lopussa. Onnellisesti sain autooni löpöä ja kiittelin halausten kera pelastajaani.
Vähän aikaa sitten kaupassa asioidessani kurkottelin Kuplis-pulloa ylähyllyltä, kaikki jäljellä olevat sijoitettuna tietenkin taaimpaan nurkkaan, ja jälleen ilman pyyntöä pitkänhuiskea herrasmies ojentautui antamaan pullon miulle.

Olen suorastaan hämmentynyt tästä vilpittömästä avuntarjonnasta. Yritän parhaani mukaan välttää joutumista tällaisiin tilanteisiin, mutta oon aika reikäpää. Onneksi ihmiset ovat niin mahtavia.

Kiitollista ja lähimmäisenrakkaudellista viikonloppua arvokas lukijani!

Tuolla puolen

Unessani olet siinä. Olet niin kaunis. ”Miksi pakenet minua?” kuiskaan. Vastaat hymyllä joka saa minut hiljenemään.

Voisimme sekoittaa kenkämme ja järjestää ne eri pareihin. Istuisimme vierekkäin jaloissamme tennari ja korkokenkä. Vaikea arvata, kumpi olisi sinulta.  Aamuisin harjaisit hiukseni. Katsoisin peilin kautta vakavoituneisiin silmiisi. Ilmeesi sulaisi oitis lempeään virnistykseen.

Et päästä minua yhtä lähelle, kuin päästät yölliset sattumasi. Kaulakorusi, pisaran muotoisen helmen, sait minulta vuosia sitten. Se kuulemma sopii hopealla verhoiltuun nimettömääsi.

Juoksen ja juoksen. Juoksen kunnes kaadun ja kompuroin ylös. Minua huimaa mutta juoksen taas. Olit jättänyt viestin vastaajaan. ”Olen varma että se potkaisi”, innosta täyttynyt äänesi kantautuu korvaani rakeisena.

Kastaisimme jalkamme kaislikon tuoksuiseen veteen. Nauraen juottaisit lasistasi liian kuivaa kuohuviiniä, sitä halvinta tietenkin. Mansikka litistyisi hampaitasi vasten, kun et voisi lakata hymyilemästä. Ei se olisi liian siirappista, eihän? Makaisimme vatsallamme kuvajaisiamme tutkiskellen. Utuisen harmaat silmäni kalpenisivat omillesi, kristallin kirkkaille.

Rintani pakahtuu poltteesta. Okaat pistelevät kurkkuani kiiveten yhä ylemmäs. "Mikset voi olla minun!" kuulen huutavani, niin raivokkaasti ettei pihauskaan karkaa huuliltani. Ja niin helmasi hulmuaa kilpaa hiustesi kanssa, kun riennät sulkemaan minut syleilyysi.

Excited

Dysthymia

Miksi minun pitäisi uskoa likaisia valheitasi, jotka hymysi taa piilotat? Haluat vain suojella minua, sanot, suojella meitä. Emme ole enää tiimi, emme koskaan olleet muuta kuin pillipiipari ja hänen surkea hiirensä. En juokse syliisi peläten maailmaa, sitä kuvaa jonka rakensit niin suurin ja vanhurskain elein että minua oksettaa.

Sinä et tarvitse muita rakas. Jää luokseni. Pidän sinut turvassa ilkeiltä ystäviltäsi. 

Mutta mutta, tuo mekko tekee hallaa muodoillesi, parasta lähteä vain kotiin. Ostin sinulle suklaata kulta. 

Miksi tulit takaisin? Sinä yksin et ole mitään, ilman kohdetta ivalliselle mulkoilullesi, ilman nöyryytettävää ihmisriepua olet vain mauton ja väritön muisto! En pelkää murskata jalkaasi oven välissä. Tunnen enää silmitöntä inhoa. Sinä väitit, että ansaitsin ne kaikki veitseniskut ja lyönnit. Makasin lattialla anellen armoa, nikotellen elimistöni kuivuttua kyynelistä.

En päästä sinua. Rakastan sinua niin paljon. Sinä tarvitset minua, et voi jättää minua. 

Kiitos näistä vuosista. Kirjoitan sinulle.