sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Päikkäripöpperö


Voikohan johtua kofeiinittomuudesta, että nukahdin äsken kissani viereen sohvalle?

Viikon päästä alkaa miun harjoittelujakso hoitokodissa. Vuorotyö jännittää aika paljon, sillä elimistöni on aika herkkä. Jos teillä on jonkinlaista kokemusta palvelukodissa tai vastaavassa paikassa työskentelystä, olisin todella kiitollinen että jakaisitte kokemuksianne minulle.
En esimerkiksi tahtoisi ollenkaan jakaa lääkkeitä vaan lähinnä pitää seuraa vanhuksille. Olen valmistautunut pitkään tähän jaksoon ja uskon sen sujuvan ihan hyvin, vaikka varmasti päivät tulevat olemaan väsyttäviä. Virheitä ei pitäisi pelätä, enhän muuten tule hyväksi hoitajaksi...

Toinen mielessäni pitkään pyörinyt asia on oman koiranpennun hankinta. Hupsuna laitan tavaraa kirpparille ja nettiin myyntiin, jotta pienessä kodissani olisi mahdollisimman vähän vaaranpaikkoja pennulle. Koiranomistamistarinoita kuulisin myös mielelläni! Olen aivan ihastunut Welsh Corgi Pembrokeen, mutta lähialueellani pentuja on tiedossa kesä-syksyllä, sekä suuren kysynnän vuoksi kasvattaja ei minulle voinut pentua varmasti luvata.
Tunnen olevani valmis niin suureen vastuuseen, mitä pennun ottaminen merkitsee. Sitä ei aluksi saisi jättää yksin, sen kouluttamiseen kuluu aikaa ja lenkille tulisi lähteä myös huonolla säällä. Äitini vihjailee, että pentukuumeeni johtuu oikeasti vauvakuumeestani... Rohkenen kuitenkin olla hieman eri mieltä. Ehkä kaipaan ympärilleni melskettä ja rakkaita ihmisiä sekä eläimiä. Uskon myös, että kisuni tottuisi pentuun, sillä sen arkuus on vähentynyt vuosien varrella.

Tiedossa lienee jatkossakin hauva-, vauva- ja vanhushömpötystä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti